Toivoisin päivään yhden tunnin lisää aikaa

Olette ehkä huomanneetkin, että tämän blogin puolella on ollut kuukauden ajan todella hiljaista. Se ei ole ollut tahallista hiljaisuutta, vaan joskus elämässä on vain tehtävä valintoja. Viimeisimmän kuukauden ajan olen ollut niin kiireinen, että illan viimeisimmät tunnit olen halunnut viettää poikani kanssa, eikä näin ollen aika ole enää riittänyt tämän blogin kirjoittamiseen, valitettavasti!

Minä en ole koskaan pitänyt kiireisestä ja todella aikataulutetusta elämästä, se ei vain sovi luonteelleni. Nyt olen kuitenkin huomannut olevani pieni ihminen, joka ikään kuin säntäilee sinne tänne kalenterin kanssa, jonne on tarkalleen kirjoitettu missä minun pitää olla milloinkin. Herätyskellon soidessa aamulla puol 6 aikoihin ja nukkumaan päästyä illalla 10-12  aikaan, olen monesti todennut, että tämä ei ole ihmisen elämää! Mutta kenen elämää se sitten on?

Tosi asiassa minua välillä oikein huvittaa se, että jokainenhan saa kuitenkin jossain määrin valita miten kiireiseksi oman elämänsä tekee. Toki tietyt seikat määrittelevät jokaisen elämää, joihin ei välttämättä pysty itse vaikuttamaan, mutta miten on niiden asioiden laita, joihin pystyy vaikuttamaan? Itsestä ainakin välillä tuntuu, että on vain niin väsynyt, että ei jaksa vaikuttaa niihinkään asioihin, mihin voisi.

Minä olen kuitenkin sen verran onnekas, että tiedän tarkalleen päivän kun minun työharjoitteluni päättyy ja tämä kiireinen aikataulu helpottaa. Vai helpottaako? Sitten astuvat kuvioihin opinnäytetyön loppukiri, jotta valmistun vuoden loppuun mennessä, pikkumurun muskari, jota olemme odottaneet hartaasti puolen vuoden tauon jälkeen ja kaikki muut suunnitellut ja tekemättömät työt. Ja kaiken päälle tämä ikuisuus projekti, remontti! Niin se vain taitaa olla, että jokainen ihminen tekee itse oman kiireensä. Toisin sanoen, olisiko siitä mitään hyötyä, että päivään tulisi yksi tunti lisää aikaa? Tuskinpa! Kyllähän minä varmasti senkin saisin täytettyä jollakin kiireellä. Tai ehkä sittenkin siitä olisi jotain hyötyä, jos sitten ehtisin harrastamaan sitä liikuntaa tarpeeksi!;)

Jotta tämä teksti ei olisi nyt yhtä kiirettä, täytyy kertoa, että olemme me ehtineet välillä nauttiakin elämästä! Alla näkyy kuvina muutamat meidän pienet ja isommat kuluneen kuukauden ilon hetket. :)

Nämä taisi kukkia jo heinäkuussa, mutta meidän omalle pihalle nousseet kauniit kukat on ollut koko kesän ilo ja ihmetys koko perheelle!

Vietimme miehen perheen kanssa elokuun alussa päivän Söderskärin majakalla. Se oli kyllä kaunis paikka. Suosittelen tekemään päiväretken sinne! :)

Saanko esitellä meidän perheen uusimman tulokkaan, Lakuliinin. Itse en ole koskaan ollut mikään kissafani, mutta eihän tuommoista pientä mustaa pentua voinut vastustaa kun se tuli meille. Lakuliini asustaa meidän vanhassa navetassa ja siitä onkin tulossa mainio hiirien pyydystäjä. Tämä nuori neiti on pikkumurun paras kaveri! ;)

Ja nämä.. Meidän ensimmäiset oman kasvihuoneen tomaatit! Tarviitseeko tästä sen enempää mainitakaan.. häviävät hyvin nopeasti!

Täytyy vielä mainita, että eilen olimme Porvoon Vanhassa kaupungissa Ostosten Yö -tapahtumassa. Yleensä Porvoon Vanhan kaupungin putiikit sulkevat ovensa klo. 16.00-18.00, mutta Ostosten Yönä ne ovat auki klo. 22.00 saakka. Lisäksi siellä on monenlaisia katusoittajia ja esiintyjiä. Se on todella tunnelmallinen ja ihana tapahtuma lämpimänä syysiltana. Harmi, että ei tullut otettu kameraa mukaan, mutta jos vuoden päästä elokuun lopulla teillä lukijoilla on käyntiä Porvoossa, suosittelen ehdottomasti tutustumaan Ostosten Yöhön! :)

Huomenna suuntaamme nokkamme kohti Loviisaa, jossa on Loviisan Wanhat talot -tapahtuma. (Tavoitteenani on muistaa ottaa kamera mukaan sinne, jotta voin tehdä siitä sitten postauksen.) Mutta nyt täytyy kyllä todeta, että vaikka välillä tuntuu stressaavalta ja epämiellyttävän kiireiseltä, niin kyllä meidän elämässä on paljon positiivista kiirettä! Nauttikaamme siitä! :)

Positiivisen kiireistä viikonloppua!

<3 Krisu

Asuntomessuilla Vantaalla

Vihdoinkin minäkin pääsin käymään asuntomessuilla! Viime vuonna mieheni sai ilmaisliput, mutta silloin me emme mitenkään ehtineet messuille. Tänä vuonna sitten järjestyi sekä reissu että ihana lastenhoitaja pojalle, joten eikun menoksi!

Vaikka taloissa oli paljon kauniita yksityiskohtia, täytyy kyllä sanoa, että ensikertalaisena odotukset talojen suhteen olivat korkealla ja valitettavasti varteen otettavien ideoiden suhteen jouduin pettymään. Useimmat talot olivat joko ahtaita tai omituisia pohjaratkaisuiltaan tai liian erikoisia. Kuitenkin esimerkiksi keittiöt olivat pääasiassa hyvin tavallisia. Toki joukosta löytyi muutamia kivoja varteenotettavia yksityiskohtia, mutta olisin odottanut niitä löytyvän enemmänkin! Mutta eipä sitä vain voi aina kaikkia miellyttää yhtä paljon ja pääasiahan on, että itse reissu oli mukava ja ruoka oli hyvää! ;) Se minua jäi vähän harmittamaan, että emme käyneet muutamassa messukohteessa, joista jälkikäteen katsoin kuvia ja jotka näyttivät kivoilta. No, eipä siellä kuitenkaan olisi ehtinyt kaikkia kiertää, joku jää aina pois.

Kunhan selviämme ja toivumme tällä hetkellä olevasta remonttiurakasta, aloitamme keittiöremontin, jonka vuoksi katselimme messukeittiöitä enemmänkin sillä silmällä, jos löytyisi ideoita. Kuten jo sanoin, niin keittiö ratkaisut olivat suhteellisen tavallisia. Me olemme ajatelleet, että haluamme meidän keittiöön sitten jotain erikoisia yksityiskohtia, mutta niihin emme saaneet messuilta ideoita. Taidamme haluta siis jotain, jota ei ole edes keksitty! ;)

Messuilla ei tullut pahemmin kuvattua, mutta alla on muutama minun mielestäni jollain lailla kiva tai mielenkiintoinen yksityiskohta. (Kuvaamista rajoitti se, että alue missä messuväki sai liikkua taloissa oli tarkkaan rajattu, joten meidän huonolla kameralla ei voinut alkaa tsuumaileen).

Tämän talon keittiön seinässä oli pientä kivaa jujua. Vaikka en itselleni välttämättä haluaisi keittiöön mustaa seinää, tämä oli mielestäni kivan näköinen.

Tämän keittiön yläpuolella näkyy mielenkiintoinen yksityiskohta. Kuinka moni haluaisi makuuhuoneesta aukeavan pienen parvekkeen keittiöön? ;)

Tässä on makuuhuone, josta pääsee edellisen kuvan parvekkeelle. Kuvan tyyppiset parilasiovet tulevat meidän kirjastohuoneesta olohuoneeseen.

Tämän talon lastenhuoneen seinä on mielestäni ihana, mutta itse kyllästyisin siihen varmasti ihan liian nopeasti.

Karttojen ystävänä täytyy sanoa, että tämä kartta vei sydämeni. Tuommoisen minäkin haluan meille! Hinnasta ei kylläkään ole mitään tietoa.. ;)

Näissä kahdessa huoneessa ihastuin noihin säkkipalloihin, hieman epäolennaiseen siis, mutta voisin ostaa niitä jokaista väriä meille. ;)

<3 Krisu

Betonin kuivumista odotellessa

Tällä kertaa ajatuksena oli tehdä enemmän valokuvapostaus, mutta katsotaan miten onnistun siinä, koska aina sitä tekstiä tahtoo vain tulla ja tulla..

Täällä on taas remontti edistynyt hitaan varmasti, mutta siihen on tyytyminen. Molemmat kun ollaan töissä niin eipä sitä voi olettaakaan, että kaikki valmistuu hetkessä! Tuossa erehdyin katselemaan kuvia olohuoneesta ennen remonttia niin kyllä se ruskea parkettilattia alkokin näyttää jo ihan kivalta.. sillon meillä oli sentään lattia ja tilaa liikkua! ;) Tästä näet miltä meillä aikaisemmin näytti: klik ja klik ja klik.

Kirjastohuoneessa remontti vähän laajeni ja pitkän pohdinnan jälkeen mies piikkas betonilattian auki. Sitten hän kaivoi sieltä hiekkaa ties kuinka monta kymmentä senttiä pois. Tiistaina sinne valettiin uusi betoni ja tällä hetkellä odotellaan sen kuivumista. Kuivumista odotellessa tunkataan seiniä suoraksi.

Vanha betoni on poissa ja hiekat on kannettu pihalle

Ihan vielä ei ole tästä pienestä ihmettelijästä kaveriksi

Neljä ämpäriä ja kaksi kantajaa ahkeroi, että saatiin 10cm soraa lattian peitoksi

Reunoilla oleva sora ei ole kanankakkaa vaikka se uhkaavasti siltä näyttääkin! ;)

Soran päälle tuli 10cm styroksia ja styroksin päälle sitten rautakehikot (ei näy kuvassa ;))

Ja tässä näkyy sitten uusi betoni, joka on jo siis niin kuivaa, että siinä voi työskennellä, mutta ei vielä tarpeeksi kuivaa, että sen päälle voisi alkaa tekemään lattiaa

Seinillä näkyy historian havinaa. Yhteensä huoneessa oli neljä kerrosta tapettia, joista alin ja vanhin aloitti talon tarinan vuonna 1947

Toivottavasti teistäkin on mukava seurata remontin edistymistä! Itselleni tämä on vähän kuin päiväkirja, josta voi sitten myöhemmin ihmetellä, että tältäkö se silloin näytti.

Mukavaa sunnuntaita! :)

<3 Krisu

Kesän helpot mansikkaherkut

Taas on se aika vuodesta, jolloin suu on värjääntyneenä luonnon antimista! Tässä perheessä ainakin odotetaan aina, että saadaan erilaisia marjoja pakkanen täyteen tulevan talven varalle. Osataan täällä kuitenkin nauttia tuoreistakin marjoista, parhaitahan ne on tuoreina! Alla siis muutama helppo idea tuoreiden (miksei myös pakastettujenkin) mansikoiden kuluttamiseksi.. Yleisesti ottaen itse pidän leipomisessa haastavammista tekeleistä, mutta näin remontin ja kiireen keskellä sitä arvostaa helppoja tarjottavia etenkin jos saapuu yllätysvieraita! :)

                                                                         Mansikkainen purkkikakku

                                                                                  2 dl vispikermaa
                                                                       250g mascarpone tuorejuustoa
                                                                              ripaus vaniljasokeria
                                                                     tarvittaessa vähän tomusokeria
                                                                            n.7-10 digestivekeksiä
                                                                               tuoreita mansikoita

Vatkaa vispikerma vaahdoksi. Lisää mascarpone tuorejuusto ja sokerit. Murskaa digestivekeksit ja viipaloi mansikat. Aloita purkin täyttäminen keksimurskalla, lisää sitten puolet vispikerma-mascarponevaahdosta ja lopuksi viipaloituja mansikoita. Tee päälle samanlainen toinen kerros tai halutessasi jopa kolmas tai niin monta kuin purkkiin sopii, mutta silloin ainesmääriä täytyy kasvattaa sen mukaan. (Kuvan mukaisia purkkeja saa esim. ikeasta eri kokoisina.)

                                                                         Super nopeat mansikkaherkut

Chocolate chip cookies

Vaahtokarkkeja

Mansikoita

Suklaata

(Ohje itse tehtyihin "suklaahippu kekseihin" on tulossa myöhemmin, mutta esim. Lidlistä saa valmiita keksejä.) Käännä keksi nurinpäin, grillaa vaahtokarkki pehmeäksi ja laita keksin päälle. Paina sulaneeseen vaahtokarkkiin kokonainen mansikka ja koristele halutessasi sulaneella suklaalla. Helppoja tarjottavia grilli-iltaan!

Terveellinen mansikka-mustikka jälkiruoka

Mansikoita

Mustikoita

Turkkilaista jugurttia

<3 Krisu

Kuka blogin takaa löytyy?

Minä olen lomalla, pikkumuru on päiväunilla ja nyt nautin omasta rauhallisesta hetkestä, jolloin saan olla tekemättä mitään. (paitsi ruoka on tuloillaan, että sitä täytyy tässä samalla hieman vahtia..)

Viime aikoina meidän perhe on viettänyt minun mielestä aivan liian kiireistä elämää ja valitettavasti tiedän, että se tulee jälleen jatkumaan kun ensi viikolla palaan taas työharjotteluun. Kunpa aika pysähtyisi! 

Eilen me kuitenkin vietettiin meidän pienen perheen kesken ihanan rauhallista sunnuntai päivää. Kävimme ulkona syömässä vanhassa navetassa, joka oli remontoitu aikamoisen ihanaksi ravintolaksi. Annoimme mielikuvituksen lentää ja haaveilimme, että joskus meidänkin navetasta tulisi jotain ihanaa ja jotain josta muutkin kuin meidän perhe pääsisi nauttimaan.. Harmittaa, että ei tullut otettua paikasta yhtään kuvaa, joten nyt joudutte käyttämään mielikuvitusta. (Mies kyllä vihjaili, että sinne oltais menossa vielä uudestaan syömään lähiaikoina, joten saa nähdä jos sitä pääsisi vielä kuvailemaankin. ;))

Blogin takaa löytyy siis aikamoinen haaveilija. Olen lapsesta asti saattanut istua tunti kausia katse kaukaisuuteen ja haaveillut! Haaveilu saa hymyn huulille ja hyvän mielen aikaan! Näyttäisi vähä siltä, että pikkumuru on perimässä tämän "haaveilu geenin", sillä hänellä on tapana istua syöttötuolissa ja kesken ruokailunkin tuijottaa jonnekin kaukaisuuteen. Mutta ihmekös tuo, jos hänestä tulee haaveilija, sillä olemmehan me molemmat, minä sekä mieheni aikamoisia haaveilijoita. Se on meidän yhteinen mahtava "harrastus". Parasta on kun jaamme asioita, saamme uusia ideoita ja haaveet paisuu. <3

Koska en ole koskaan oikein esitellyt itseäni, tämä meinaa paisua valtavaksi. Siksi päätinkin, että kirjoitan nyt vain osan siitä, mitä olisin halunnut kirjoittaa ja teen joskus vielä toisen hieman erityyppisen postauksen.

Olen 22 vuotias äiti ja vaimo, joka on vasta aloitteleva bloggaaja. Aloitin blogin pitkän harkinnan jälkeen ja suurella innostuksella, mutta tällä hetkellä aika ei tahdo riittää blogiin asti. Valitettavasti. Osasyy blogin kangerteluun on myös se, että en tällä hetkellä pidä tarpeeksi blogini ulkoasusta ja useimmiten tuntuu, että kuvani ovat niin huonolaatuisia ja harkitsemattomasti räpsäistyjä ettei kukaan tämmöisiä halua katsella. Kiire se selittää tätäkin, mutta myös se, että olen vasta harjoittelemassa valokuvausta ja haaveissa olisi kunnon kamera!

Minä ihmettelen sitä, miten epäkäytännöllisiä lastenvaunujen sadesuojat ovat. Olen kyllä sitä mieltä, että sadesuojat ovat toki hyviä kun suojaavat rattaita, mutta miksi ne on niin hankalia laittaa rattaiden päälle äänettömästi silloin kun lapsi nukkuu? Minulta se ei ainakaan onnistu koskaan ja yleensä aina poika herää siihen kun sadesuoja räpsähtää johonkin suuntaan ja kahisee ja kun minun suusta kuuluu hiljaista murinaa. Lisäksi kovalla sateella meidän sateensuoja päästää paljon vettä sisäänsä. Oiskohan vika siis emmaljungan sateensuojassa vai käyttäjässä? Mene ja tiedä, mutta sen tiedän, että olen sen verran äkkipikainen ja tulinen pikkumyy, että ihmekös tuo.

Tämän pienen pintaraapaisun lopuksi haluan julkaista kuvan itsestäni, joka ei ole kovin mairitteleva, mutta hauska kuitenkin. Yksi puoleni on nimittäin se, että tykkään paljon hassutelusta ja yksi pienimmistä haaveistani onkin järjestää lähitulevaisuudessa naamiaiset tai oikeastaan wanhan ajan kekkerit. Siivosin viime viikolla tuota meidän yläkertaa ja löysin sieltä muutamia retro vaatteita sekä muita hyviä asukokonaisuuksia hassutteluun. Niimpä siinä kävi vain sujahdus kun shortsien ja t-paidan päälle oli vedetty mekko ja minusta oli tullut neitokainen, joka kyseli komealta navetassa touhuavalta rengiltä lähintä bussipysäkkiä. Sitä kun piti päästä kaupunkiin! ;)

Tämmöistä tällä erää.. Antakaahan palautetta! Sekä risuja että ruusuja otetaan ilolla vastaan :)

<3 Krisu

Pikkumurun kesän lempiasut

Tällä hetkellä näyttää, että kesän lämpimät päivät oli ja meni, mutta olihan noille kesävaatteillekin kuitenkin vähän käyttöä! Tai no, sen viikon verran.. onneksi ei tullut ostettua kun parit shortsit ja pari t-paitaa. Reilu 1-vuotias kun kasvaa sen verran nopeesti, että ens kesänä ei taida olla enää tän kesäset vaatteet sopivia. Aikaisemmin olen kirjoittanut, että haluan satsata laatuun, mutta myös se on minulle tärkeää, että jos satsaan laatuun, niin niitä vaatteita voisi silloin myös käyttää pitkään ja ahkerasti ja mahdollisesti myydä vielä eteenpäin. Tällöin hinta maksaa niin sanotusti itsensä takaisin. Kesävaatteiden tai paremminkin shortsien käyttöaika tämmöisenä kesänä ja tämän ikäisellä on niin lyhyt joten tästä syystä pojan kesävaatevarasto jäi pieneksi.

Seuraavassa kuitenkin kuvia parista asukokonaisuudesta, jotka ovat meidän tämän kesän ehdottomat lempparit! Tai pitäisi kyllä varmaankin sanoa, että äidin ehdottomat lempparit.. Tolla meidän miesväellä kun ei asiaan ole pahemmin ollut mielipiteitä. ;) Nyt täytyykin nauttia kun pikkumurulla tosiaan ei vielä ole mielipidettä vaatteisiin.. kauhulla odotan sitä päivää kun hän päättää haluta sen kaikista kamalimman kuvapaidan kaupasta, eikä suostu pukemaan mitään muuta päällensä. huh huh! ;)

Äiti, mitä nuo verhot tuolla maassa tekee?

Shortsit: Gugguu, toppi: Mini Rodini

(Kumpikin ihania ale löytöjä ja shortsit menee varmasti ensi kesänäkin!)

Kummitädin Kanadasta tuomat converset! Ei taida samanlaisia tulla heti vastaan. ;)

Mitäs tykkäsitte? Mitkä on teidän kesän lempparit vaatteet?

Nautinnollista sunnuntaita kaikille! <3 Me taidetaan lähteä tänään ulos syömään! Laiska kokkiko täällä? (Tällä kertaa se oli kyllä miehen ehdotus, mutta sopii minulle paremmin kuin hyvin.. ;))

<3 Krisu

Tilat vain pienenee

Täällä me nyt elellään remontin keskellä ja nautitaan auringonpaisteesta sekä lomasta (tai no lyhyen loman lopusta, koska maanantaina se arki taas alkaa)! Näin kesällä en kyllä kyllästy tuohon aurinkoon sitten millään enkä kylläkään myös nenäliinojen tai oikeastaan (pääasiassa) vessapaperin tuhlaamiseen.. Niin, olen siis allerginen  lähes kaikelle mitä vain ulkona liikkuu! ;) Mun nenäliina varastot ovatkin perhe- ja ystäväpiirissä jo kulunut vitsi.. niitä nyt sattuu löytymään jokaisesta laukusta, takin- ja housujen taskuista sekä hätätapauksessa jopa hihasta tai milloin mistäkin. ;) Lisäksi niistän lähes jokaisessa siskojeni ottamassa kuvassa. Hmm.. sanottaisko siis niin, että niistäminen ja aivasteleminen on vähän kuin elämäntapani, ei aina niin positiivinen, mutta kaikkeen tottuu jossain määrin!

Palatakseni asiaan, meillä on siis olohuoneen- ja kirjastohuoneen remontti alkanut. Lattiat on nyt purettu ja hieman remontti laajeni, mutta ei onneksi mittavasti. Pohjatöihin menee kuitenkin suunniteltua enemmän aikaa, joten ihan vielä en pääse esittelemään meidän uutta vaaleanharmaata lautalattiaa..

Kirjastohuoneesta kuvattu olohuoneeseen päin

Olohuone

Me asustellaan nyt tämmösessä suhteellisen isossa yksiössä. Meiltä löytyy keittiö, makuuhuone, eteinen ja vessa (+yläkerta, mutta sitä ei lasketa kun siellä ei voi vielä asua). Ainut vaan, että aika harva varmaankin tunkee yksiönsä näin täyteen tavaraa.. Vähän meinaa tila välillä käydä ahtaaksi, mutta hyvin sopu sijaa antaa. Mies on minut tietäen hyvin teipannut olohuoneeseen ja kirjastohuoneeseen menevät oviaukot umpeen. Ei onneksi pöly pääse muihin tiloihin eikä tarvi aivastella ja niistää "normaalia" enempää. ;)

Sieltä sitä pauketta kuuluu yömyöhään asti. Miten sitä jaksaa odottaa tätä keittiönkin remonttia.. Ei makeaa mahan täydeltä!

Tästä tämä kauan odotettu remontti nyt todellakin lähtee!

<3 Krisu