Ystävänpäiväyllätys

Kuten te lukijani jo tiedättekin, asumme remontin keskellä pienissä tiloissa. Ei varmaan ole mikään yllätys, että meidän pikkunen poika tahtoo menettää hermonsa aika nopeesti näissä pienissä ympyröissä, etenkin silloin kun hän on kipeänä eikä päästä ulkoilemaan eikä kyläilemään. Siksi minulta kysytäänkin pitkää pinnaa ja mielikuvitusta, jotta saan pojan viihtymään. Pinna kyllä katkee vähän liian usein, mutta mielikuvitustani olen yrittänyt käyttää mahdollisimman paljon.

Tämän hetken ehdoton suosikki ovat muumit, joten täytyyhän sitä olla piirrustuslehtiö, jossa muumit komeilevat kannessa! Nuo stabilot ostin itselleni, mutta niissä olikin sellainen paksumpi kärki, joten pikkumuru saa toisinaan vähän piirrellä niillä. Se onkin aina paras yllätys, jos otan nuo kynät esiin!

Pikkumuru pitää todella paljon piirtämisestä ja maalaamisesta, mutta tiedättehän, jossain vaiheessa se raja tulee vastaan, kuinka paljon piirrustuksia voi säästää ja ripustella seinille. Kaikkihan ne on ihania ja mielellään niitä säästelisi, mutta en kuitenkaan ole sitä äiti tyyppiä, joka vuoraa seinät lapsen piirrustuksilla ja maalauksilla. Vaikka sehän olisi kyllä helppo tapa tapetoida seinät.. Edullistakin. Pitääpä laittaa harkintaan! ;)

Pikkunen taiteilija touhuissaan.. Äiti kyllä taisi vähän auttaa noiden sydämien maalaamisessa.

Niin, koska pikkumurulle oli keksittävä ajanvietettä, joka ei täytä meidän kodin seiniä enempää, sain idean, että teemme pienet ystävänpäiväyllätykset hänen kummeilleen. Pikkumurulla on kolme sinkku kummia ja yksi pariskunta. Yksi kummeista asuu tällä hetkellä Ruotsissa, joten yllätyksiä piti alkaa touhuumaan sen verran varhain, että ne ehtivät hyvissä ajoin postiin. Piirrustuksia oli siis tehtävä neljä. Siitä saatiin loistavaa ajanvietettä neljälle illalle, sillä poika on kuitenkin sen verran pieni, että ei jaksa kovin kauan kerrallaan tehdä yhtä samaa asiaa. Lisäksi kävimme yhdessä ostamassa pienet suklaalevyt kummeille. Samalla tajusin, että pojan 1v. kuvat oli lähettämättä, joten ne sujahti kätevästi samoihin kirjekuoriin piirrustusten ja suklaiden kanssa. Olihan se aikakin saada jo ne kuvat liikkeelle, sillä poikahan on pian jo kaksi vuotta. Kuvistakin saatiin hyvää ajanvietettä vähäksi aikaa, koska tottahan pikkumurusta oli mukava katsella omia kuviaan. En kyllä tiedä ymmärsikö hän, että kuvissa on hän itse, sillä hän hoki "vauva" ja osoitti kuvia.

Vielä ehtii pienet ja isommatkin kätöset askartelemaan omat pienet yllätyspaketit kummeille, mummeille tai ystäville. (Posti ei enää välttämättä takuuvarmasti ehdi perille ystävänpäiväksi, mutta yllätykset on aina kivoja, vaikka tulisivatkin myöhässä.) Piirtäminen, maalailu tai askartelu ylipäänsä onkin loistavaa puuhaa näin sadepäivinä! Täällä aletaan pikkuhiljaa keksiä hieman haastavampia askarteluideoita tälle meidän vilpertille, joka kaipaa koko ajan erilaista puuhasteltavaa.

Viikonlopuksi olen lähdössä mökkeilemään yhdessä ala-aste aikaisten ystävieni kanssa. Nämä meidän mökki viikonloput on kyllä aina aivan mahtavia ja onhan se hyvin erityistä, että on 5 tyttöä tai nykyään jo naista, jotka ovat olleet ystäviä niin pitkän ajan! Mikä onkaan parempi tapa viettää ystävänpäivää kun mökkeillä vanhojen (mutta nuorien ;)) ystävien kanssa! <3 (Mieskin lähtee pikkumurun kanssa samaa matkaa pohjoseen, joten hekin pääsevät kyläilemään sukulaisilla. Toivotaan, että tuo vajaan 500km matka sujuu leppoisasti, sillä pikkumurusta on tullut iso poika, eikä hän omista enää tuttia..)

<3 Krisu

Läksiäislahja päiväkotiin

Eilen oli pikkumurun viimeinen päiväkotipäivä toistaiseksi. Pidimme päiväkodista, missä pikkumuru oli, todella paljon! Meillä oli tietyt ennakkoluulot päiväkoteja kohtaan, jonka vuoksi laitoimmekin aluksi pikkumurun yksityiselle perhepäivähoitajalle. Erinäisten sattumusten kautta pikkumuru päätyi lopulta päiväkotiin, josta ei kyllä ole moittimisen sanaa sanottavana, etenkään henkilökunnan puolelta. Tämän päiväkotikokemuksen jälkeen ennakkoluulot ja vähän huono asenne päiväkoteja kohtaan on kyllä karissut. Toki tiedostan sen, että kaikki päiväkodit eivät ole niin pieniä kuin se missä pikkumuru oli. Lisäksi isomissa päiväkodeissa on helpommin ongelmia, ainakin itse muistan kokeneeni lapsena päiväkodissa isossa ryhmässä sen, kuinka ei aina otettu leikkeihin mukaan, eikä sitä oikein kukaan huomannut, että jäin yksin. Aina ei myöskään henkilökunnan kanssa suju näin hyvin mitä meillä sujui.

Olimme siis hyvin tyytyväisiä tähän päiväkotiin, joten halusimme myös jotenkin muistaa päiväkotia pikkumurun viimeisenä hoitopäivänä. Itse en ihan täysin ymmärrä sitä päiväkodin hoitajien ja opettajien lahjomista aina jouluisin ja keväisin. Toki se on kiva antaa jotain muistoksi, jos ollaan oltu oikein tyytyväisiä yhteistyöhön, mutta silti. Hoitajat ja opettajat saavat kantaa koteihinsa kaikenlaista roinaa, joista osa päätyy varmasti kirppiksille tai roskiin. Niin ja tulee tässä samalla mieleen se kliseinen, että eihän muissakaan ammateissa työskenteleviä lahjota niin paljoa mitä esimerkiksi opettajia. Noh, tästä asiasta voisi vääntää varmaan aika paljonkin sillä siinä on niin monta vaikuttavaa seikkaa ja mielipidettä. Itse en ole täysin kumpaakaan mieltä, mutta palataanpas takaisin varsinaiseen aiheeseen.

Halusimme siis viedä jotain muistoksi päiväkotiin, koska pikkumuru lopetti siellä kokonaan. Selasin yks ilta netistä keskustelupalstoja, mitä muut olivat vieneet hoitajille kun lapsi lopettaa päiväkodissa. Leffaliput, kukat ja lahjakortit eivät jotenkin tuntuneet omalta ja sitä paitsi olisivat tulleet hyvinkin nopeasti kalliiksi. Päiväkodissa kun on se kuusi-seitsemän hoitajaa. Aikani selattuani, yhden keskustelupalstan viimeisen sivun viimeinen kommentti kuului suunnilleen näin: "veimme päiväkotiin lahjaksi lastenkirjoja". Siis, wau, mun mielestä ihan mahtava idea! Arvaattekin jo varmaan, että toteutin saman idean. Satuin vielä löytämään K-Citymarketin kirja-alesta pari hyvää lastenkirjaa edullisesti, joten siinä oli mielestäni oikein hyvä lahja koko päiväkodin käyttöön. Tästä lahjasta on iloa vieläkin vaikka hoitajat ja lapset vaihtuisivat. Ja niistä kirjoista jäi konkreettinen muisto pikkumurusta päiväkotikavereille ja hoitajille. Parasta tässä lahjassa on kuitenkin se, että niistä on iloa myös lapsille, eikä lahja päädy vain hoitajan pölyiseen kaappiin, missä on ne kaikki muutkin hoitolapsilta aikoinaan saadut lahjat!

Edellisenä iltana pikkumuru sai vielä maalata sormiväreillä kortin päiväkotiin. Äiti vähän auttoi tekemään kädenjäljet, mutta muuten kortti oli pikkumurun omaa käsialaa. Päiväkodissa oltiin todella tyytyväisiä lahjaan. He aikoivatkin aina muistella pikkumurua kun lukevat niitä kirjoja.

Mitäs mieltä te olette hoitajien tai opettajien lahjomisesta? Onko teillä muita hyviä lahjavinkkejä vastasuuden varalle?

<3 Krisu

Joulutunnelmaa remontin keskellä

Aluksi ajattelin että huvittaako tuota ollenkaa laittaa joulua tänne remontin keskelle, etenkin kun ollaan joulu pois täältä. Oon mä kuitenkin niin jouluihminen ja tykkään perinteistä, että ei sitä ois päässy ollenkaa jouluisiin tunnelmiin, jos koti ei ois ollenkaan näyttäny joululta. Nyt on ihana odotella sitä itse joulua kun voi fiilistellä kynttilöiden valossa, kuunella joululauluja ja taitaa täällä hiukan tuo meidän joulukuusikin tuoksua, ainakin kun oikein läheltä nuuskasee.

Tässäpä tämä meidän joulukuusi.. ei ole koolla pilattu, mutta tänä jouluna meille kun ei mahdu sisälle isompaa niin tämä on oikein sopiva ja tän voi hyvillä mielin tuoda jo näin aikasin! :)

Tämä joulukuusen koriste on tähän kuuseen vähän liian iso. Tein pallon pikkujouluissa.. styrokspalloon tökin valkosta huopaa ja sitten vaan naru kiinni pienillä nastoilla. Helppoa ja hauskaa vaikka lastenkin kans plus että näistä tulee oikeesti nättejä! Pitäskin ostaa tuota huopaa ja noita palloja itelleki..

Tässä kuvassa olevan origamin taittelin samaisissa pikkujouluissa. Minusta tosi hauska idea askarrella pikkujouluissa kuusenkoristeita! Tää oli mun ensimmäinen origami ja voin todeta, että pari kertaa piti kysyä origamien harrastajalta apua. Ei siis ihan yksinkertaista, mutta hyvää aivojumppaa ja sen verran hauskaa, että olen ajatellut kotonakin tehdä.. (kunhan vain sais aikaseks hankkia tarvikkeet ;))

Meidän "joulupiparit". Itse en pahemmin välitä pipareista, joten tein mieluummin suklaahippukeksejä. (Piparitaikina on kyllä hyvää, joten saatetaan me pikkumurun kans vähän pipareitakin leipasta perinteen vuoksi!) Nämä keksit ne vaan on suoraan mun näkökentässä aina kun teen nälissäni ruokaa ja käännyn vähän vasemmalle.. Saa nähdä kuinka kauan purkki on täys. ;)

Niin, miten se "paha päivä sit milloinkin määritellään.."

Ja tietenkin klementiinit ja suomalaiset kirpeät omenat kuuluvat jouluun! Ne on niin hyviä, etenkin jouluaattona kun on tullut syötyä vähän liian monta suklaata.

Lopuksi vielä kuva kokonaisuudesta. Mä kyllä tykkään todella paljon tästä meidän puuhellasta. Se tulee jäämään tähän vaikka muuten koko keittiö menisikin uusiksi! Tällä hetkellä se on keittiössä ainut paikka, minne on mahtunut laittamaan jotain jouluista.. Eikä pikkumurukaan pääse kiipeemään sinne ihan hetkessä.

Tässä kynttilöiden valossa luulisi nauttivan ihan tavallisista joulukuun illoista, kunnes taas vasaran pauke kantautuu korviin ja palaa todellisuuteen. Tässä me nyt eletään pienissä neliöissä ja joka nurkka täynnä tavaraa. No, onneks sitä välillä voi silti vain nauttia! :)

<3 Krisu

Adventtikynttilät

Satohan se tänne meillekin ensilumi.. Tai voiko tuota valkoista kuuraa nyt oikein ensilumeksi kutsua, mutta on se sentään koko päivän pysynyt maassa. Eipä se haittaa, vaikka se ei maata peitä, kyllä se kaunistaa kuitenkin! Ja joulufiilistä tuo heti roppa kaupalla! :)

Viikolla jo alottelin näitten adventtikynttilöiden tekoa, mutta tänään vasta sain päätökseen tämän työn. Nämä oli kyllä nopea ja kiva tehdä. Pikkumurustakin oli mukava tyhjentää kanelitankopussit pöydälle ja ojentaa niitä sitten yksi kerrallaan äitille. Viikon päästä saadaan sytyttää ensimmäinen kynttilä ja ihailla pikkumurun kanssa yhdessä tehdyn työn tulosta. 

Näiden kynttilöiden tekoon tarvii siis valkosia (tai itse ostin luonnonvalkosia) "pölkkykynttilöitä", kanelitankoja (löysin isoja pusseja tarjouksesta K-Citymarketista), juuttinarua (löysin Tigerista ruskeaa ja punaista), kuminauhaa (itse käytin valkoista ompelukuminauhaa, jonka ostin K-Citymarketista) ja jotkut kartonki- tai pahvinpalaset jos haluaa tehdä adventtikynttilöitä. Lisäksi itse kävin kaivelemassa meidän vanhasta navetasta noita edellisen asukkaan vanhoja lautasia, jotka päätyivät kynttilän aluslautasiksi. Tuossa kynttilässä numero kaksi paistaa tuo kuminauha vähän sieltä täältä.. pitäis laittaa muutama lisäkierros juuttinarua niin peittyis sekin. 

Itse en aikaisemmin ollut kanelitankoja ostanut, joten niiden hinta kyllä yllätti minut täysin. Jos en olisi sattumalta löytänyt tarjouksesta isoja pusseja kanelitankoja, ei olisi tämmösiä kynttilöitä tullut väsättyä. Nämä ei siis ole mitään halpoja kynttilöitä tehdä, mutta itse kyllä tykkään ulkonäöstä.

Nyt on meilläkin otettu se ensimmäinen askel jouluvalmisteluihin. Jospa sitä seuraavaksi sais tuonne ulos vähän jouluvaloja laitettua. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! :)

<3 Krisu

Syyskekkerit halloween teemalla

En ole ikinä ennen juhlinut halloweenia mitenkään, koska se nyt vain ei kuulu suomalaisiin perinteisiin. Olimme kuitenkin ajatellut jo monena vuotena järjestää syyskekkerit, jotka vihdoinkin tänä vuonna saimme toteutettua! Kekkerit pidettiin 30.10 eli päivä ennen halloweenia, joten teemaksi valikoitui luonnollisesti halloween. En halunnut pitää halloween -teema kekkereitä oikeana halloween päivänä sillä itse haluan kuitenkin pitää halloweenin ja pyhäinmiestenpäivän erillään. Mielestäni pyhäinmiestenpäivänä kuuluu rauhoittua ja muistella kuolleita läheisiä. Monena vuonna olemme käyneet kävelemässä hautausmaalla, mutta tänä vuonna päivä meni sen verran autossa istuessa ja kyläillessä ihanilla ihmisillä, että emme ehtineet hautausmaalle.

Remontin takia järjestimme kekkerit meidän vanhan navetan päädyssä olevassa aitassa. Aitasta sai todella tunnelmallisen ja teemaan sopivan kynttilöillä ja muilla koristeilla. Sinä iltana/yönä oli pakkasta, joten tilkitsemättömässä aitassa meinas vähän tulla kylmä pienistä lämmittimistä huolimatta. Onneksi kaikki olivat pyynnöstäni varautuneet vilteillä, joten iltaa ei tarvinnut kesken kaiken kylmyyden takia keskeyttää. Paikalla meitä oli 12 aikuista (pikkumuru lähti untenmaille jo 8 aikoihin, joten saimme nauttia illasta kaikessa rauhassa kun itkuhälyttimestä ja muutamista tarkistuskäynneistä sisällä ei koitunut seuraamuksia. Onneksi pikkumuru on nukkunut yöt kiitettävästi siitä lähtien kun lopetin imettämisen). Tunnelmaa pienessä aitassa siis riitti!

Pahoittelut kuvien laadusta. Tuli otettua kuvia huonolla kännykällä tunnelmavalaistuksessa, joten sen mukaisia. Innostuin tekemään mustan ja oranssin pom pomin koristeeksi. Niiden tekeminen olikin yllättävän helppoa ja nopeaa!

Tässä muutamia kuvia valmisteluista. Pöydät rakennettiin autonrenkaista, pöytätasosta ja muista erikokoisista pöydistä. Epätasasen lattian takia täytyi laittaa kaikenlaisia kiiloja pöytien jalkojen alle. Tuoleina oli ulkorakennuksista löyteneitä kaikenlaisia tuoleja.. Pöytäliinoiksi laitoin toiseen päähän pöytää mustan ja toiseen päähän oranssin kankaan. 

Ensimmäinen kerrostäytekakkuni, jossa päällä hämähäkinseittikuvio. Vähän lähti pursotukset valumaan, mutta tällä kertaa se ei haitannut, kun sopi hyvin teemaan. Pöydillä koristeena oli mustia ja oransseja hämähäkkejä (löysin suht. ison pussillisen tigerista eurolla ja vasta kotona huomasin, että ne olikin sormuksia, mutta sopi ne silti oikein hyvin pöydälle koristeeksi).

Minä olen aina tykännyt juhlien järjestämisestä, ainakin niin kauan kunnes stressi on iskenyt. Pidän erittäin paljon leipomisesta, erityisesti tykkään haastaa itseäni ja kokeilla uutta ja erilaista. Teen hyvin harvoin samaa leipomusta kahta kertaa peräkkäin. Mies kerran jo toteskin, että kyllä mä itse leiposin ainakin sellasia, jotka on takuu varmasti hyviä! Niin.. ehkä sitä on tullu muutaman kerran vähän epäonnistuttua, joko leipomisvirheen tai huonon ohjeen takia, mutta hauskaa se silti on kokeilla aina vähän liian vaikeita ja erikoisia leipomuksia! ;) 

Tällä kertaa halusin kokeilla tehdä elämäni ensimmäisen kerros täytekakun. Ulkonäöstä ei ihan tullut sellaista kun olin ajatellut, mutta ei se musta ulkoisesti pilallekaan mennyt. Tein kakun gluteenittomana, koska yksi vieraista oli gluteeniton. Olen leiponut gluteenittomia ennenkin, sillä siskoni on gluteeniton, mutta enhän minä muistanut, että sitä kakkua ei tarvitse kostuttaa yhtä paljon kuin vehnäjauhoista tehtyä kakkua. No, se oli sitten lievästi sanottuna hyvin kostunutta kakkua! :D Täytteeksi halusin kokeilla sitruunakiisseliä ja mustikka-kerma-rahkasekoitusta. Ehkä sekin oli hieman erikoinen yhdistelmä, mutta eipä sitä yrittänyttä laiteta. Päällä on oranssiksi värjättyä sokerimassaa.

Kakun päällä olevan hämähäkinseitin tein 100% suklaan, hunajan ja salmiakkimixerin sekoituksesta. Sekoitus oli ainakin hyvin nopeasti jähmettyvää, piti olla nopea, jotta ehdin tekemään koristeen.

Koska ihanat ystävät toivat muuten tarjottavat halusin täytekakun lisäksi kokeilla yllätys yllätys ensimmäistä kertaa red velvet kuppikakkuja. Kuppikakut onnistuivat mielestäni hyvin ja maku oli kyllä positiivinen yllätys. En vain saanut itse muffinsseista kovin punaisia, liekö syynä ollut elintarvikevärin huono laatu.. En nimittäin jaksanut ostaa mitään uutta pastaväriä tms. kun kaapista löytyi tavallista punaista elintarvikeväriä.

Teemaan sopivalla tavalla koristeltu. Tein siis syötävää tekoverta tuorejuustokuorrutteen päälle.

Lisäksi kaiversin elämäni ensimmäisen kurpitsan. Kurpitsa toivotti ovella vieraat tervetulleeksi.

Sammutimme meidän pihalta kaikki ulkovalot, yhtä hämärää valoa lukuun ottamatta. Ja laitoimme omenapuuhun roikkumaan paljon talon edellisen asukkaan itse tekemiä kynttilälyhtyjä. Lisäksi pihalla oli paperilyhtyjä, kurpitsa ja iso lyhty kaivon päällä tunnelmaa luomassa. Harmittaa kun siinä tohinassa ei tullut otettua kuvaa omenapuusta. Se oli ihana näky! <3

Tämmöisiä syysjuhlia vietettiin meillä! Minkälaisia juhlia teillä lukijoilla on ollut?

<3 Krisu

Kotitekoinen muovailuvaha

Tänään oli jälleen "vapaapäivä", koska olin vielä pikkumurun kanssa kotona silmätulehduksen takia. Eilen kylläkin kävin töissä sillä sain pikkumurun ihanan kummitädin tänne häntä hoitamaan. On siinä reipas ja kullan arvoinen kummitäti kun vapaapäivänsä tuhlasi ja tuli koko päiväksi hoitamaan pientä potilasta.

Niin siinä sitten kävi, että kun olin kotona ja piti valita, että teenkö jotain tärkeää vai jotain hauskaa, valitsin aivan kuin varkain sen hauskan.. No, mutta eikös se niin ole, että kun pikku potilas on saatu päiväunille ja perus arkiaskareet on suoritettu, on lupa tehdä jotain kivaa ja viettää laadukasta omaa-aikaa?! Tällä kertaa se minun "laadukas" oma-aika tarkoitti muovailuvahan tekemistä. ;) Sain siihen siis ohjeen ystävältäni jokin aika sitten ja koska ohje oli niin helppo, niin eihän sitä voinut jättää kokeilematta!

Ohje kuuluu näin:

1 kuppi vehnäjauhoa
½ kuppia suolaa
2 tl leivinjauhetta
 --> sekoitetaan kattilassa ja lämmitetään keskilämmöllä, jonka jälkeen lisätään
1 kuppi vettä
Haluamaasi väriainetta
1 rkl ruokaöljyä
 --> sekoita, kunnes muovautuu palloksi
 --> nosta pöydälle ja vaivaa taikinaksi

Ohje on siis helppo ja kaikki aineet löytyvät yleensä jokaisen kaapista. (Ehkä väriainetta joutuu ostamaan, mutta siitäkin selviää kaupassa käymällä tai sitten jättämällä väriaineen pois. ;)) Minä innostuin muovailuvahan tekemisestä niin paljon, että tein kaksinkertaisen annoksen ja jaoin sen kuuteen osaan, jotta sain usemman eri värisen pallon. Huomatkaa, että kolmella päävärillä (sininen, keltainen ja punainen) selviää, koska sekoittamalla värejä keskenään saa aikaan kaikki muutkin värit, esimerkiksi välivärejä vihreää, oranssia ja violettia. Olenkin tyytyväinen siihen, että massa on tehty syötävistä aineksista, joten se ei ole vaarallista, jos sitä vähän lipsahtaa pikkusen muovailijan suuhun. (Myönnän, että minunkin oli sitä maistettava ja oli kyllä niin suolaista, että piti heti sylkäistä pois. ;))

Kun muovailuvahapurkit koristelee kauniiksi, voi niitä käyttää jopa sisustuksessa. Nämä päätyisivät pojan huoneeseen hyllylle, jos sellainen huone olisi olemassa. ;)

Kansilla leikkiminen olikin se paras leikki.

Tehkäähän kaikki sinkut, mummit, vaarit, perheen äidit ja ihan kaikki muutkin muovailuvahaa! Sillä minusta muovaileminen on niin hauskaa, ettei siihen välttämättä lapsia tarvitse ollenkaan. (Ja parempihan se onkin niin kun kukaan ei ole häiritsemässä tai sotkemassa hienoja taideteoksia.. taidankin seuraavan kerran viettää omaa laatuaikaa muovailuvahan parissa! hehhe ;))

<3 Krisu