Ystävänpäiväyllätys

Kuten te lukijani jo tiedättekin, asumme remontin keskellä pienissä tiloissa. Ei varmaan ole mikään yllätys, että meidän pikkunen poika tahtoo menettää hermonsa aika nopeesti näissä pienissä ympyröissä, etenkin silloin kun hän on kipeänä eikä päästä ulkoilemaan eikä kyläilemään. Siksi minulta kysytäänkin pitkää pinnaa ja mielikuvitusta, jotta saan pojan viihtymään. Pinna kyllä katkee vähän liian usein, mutta mielikuvitustani olen yrittänyt käyttää mahdollisimman paljon.

Tämän hetken ehdoton suosikki ovat muumit, joten täytyyhän sitä olla piirrustuslehtiö, jossa muumit komeilevat kannessa! Nuo stabilot ostin itselleni, mutta niissä olikin sellainen paksumpi kärki, joten pikkumuru saa toisinaan vähän piirrellä niillä. Se onkin aina paras yllätys, jos otan nuo kynät esiin!

Pikkumuru pitää todella paljon piirtämisestä ja maalaamisesta, mutta tiedättehän, jossain vaiheessa se raja tulee vastaan, kuinka paljon piirrustuksia voi säästää ja ripustella seinille. Kaikkihan ne on ihania ja mielellään niitä säästelisi, mutta en kuitenkaan ole sitä äiti tyyppiä, joka vuoraa seinät lapsen piirrustuksilla ja maalauksilla. Vaikka sehän olisi kyllä helppo tapa tapetoida seinät.. Edullistakin. Pitääpä laittaa harkintaan! ;)

Pikkunen taiteilija touhuissaan.. Äiti kyllä taisi vähän auttaa noiden sydämien maalaamisessa.

Niin, koska pikkumurulle oli keksittävä ajanvietettä, joka ei täytä meidän kodin seiniä enempää, sain idean, että teemme pienet ystävänpäiväyllätykset hänen kummeilleen. Pikkumurulla on kolme sinkku kummia ja yksi pariskunta. Yksi kummeista asuu tällä hetkellä Ruotsissa, joten yllätyksiä piti alkaa touhuumaan sen verran varhain, että ne ehtivät hyvissä ajoin postiin. Piirrustuksia oli siis tehtävä neljä. Siitä saatiin loistavaa ajanvietettä neljälle illalle, sillä poika on kuitenkin sen verran pieni, että ei jaksa kovin kauan kerrallaan tehdä yhtä samaa asiaa. Lisäksi kävimme yhdessä ostamassa pienet suklaalevyt kummeille. Samalla tajusin, että pojan 1v. kuvat oli lähettämättä, joten ne sujahti kätevästi samoihin kirjekuoriin piirrustusten ja suklaiden kanssa. Olihan se aikakin saada jo ne kuvat liikkeelle, sillä poikahan on pian jo kaksi vuotta. Kuvistakin saatiin hyvää ajanvietettä vähäksi aikaa, koska tottahan pikkumurusta oli mukava katsella omia kuviaan. En kyllä tiedä ymmärsikö hän, että kuvissa on hän itse, sillä hän hoki "vauva" ja osoitti kuvia.

Vielä ehtii pienet ja isommatkin kätöset askartelemaan omat pienet yllätyspaketit kummeille, mummeille tai ystäville. (Posti ei enää välttämättä takuuvarmasti ehdi perille ystävänpäiväksi, mutta yllätykset on aina kivoja, vaikka tulisivatkin myöhässä.) Piirtäminen, maalailu tai askartelu ylipäänsä onkin loistavaa puuhaa näin sadepäivinä! Täällä aletaan pikkuhiljaa keksiä hieman haastavampia askarteluideoita tälle meidän vilpertille, joka kaipaa koko ajan erilaista puuhasteltavaa.

Viikonlopuksi olen lähdössä mökkeilemään yhdessä ala-aste aikaisten ystävieni kanssa. Nämä meidän mökki viikonloput on kyllä aina aivan mahtavia ja onhan se hyvin erityistä, että on 5 tyttöä tai nykyään jo naista, jotka ovat olleet ystäviä niin pitkän ajan! Mikä onkaan parempi tapa viettää ystävänpäivää kun mökkeillä vanhojen (mutta nuorien ;)) ystävien kanssa! <3 (Mieskin lähtee pikkumurun kanssa samaa matkaa pohjoseen, joten hekin pääsevät kyläilemään sukulaisilla. Toivotaan, että tuo vajaan 500km matka sujuu leppoisasti, sillä pikkumurusta on tullut iso poika, eikä hän omista enää tuttia..)

<3 Krisu

DIY helpot tuikkukupit

Olin katellut jo jonkin aikaa tiskikaapissa pilttipurkkeja, jotka vaan jökötti siellä tyhjänpanttina. Alkoi jo tuntua siltä, että nyt ne saa lähtee kunnes sain idea, että niistähän voisi tehdä jotain hyödyllistä. Pilttipurkkeja on tuunailtu jo pitkän aikaa erilaisiin käyttötarkoituksiin, eikä tämä minunkaan ideani varmasti uniikki ole, mutta pidän siitä silti. Instagramista ja pinterestistä tulee pongailtua kivoja ideoita ja olihan tälläkin idealla jotain tekemistä instagramin kanssa.. Löysin sieltä kuvan kivoista mustista tuikkukupeista, en vain tiennyt mistä ne oli hankittu vai oliko tehty jotenkin itse, mutta siltä istumalta ajattelin spreijata mattamustalla spraymaalilla pilttipurkkeja.

Toinen tuikkukuppi on tehty isompaan pilttipurkkiin ja toinen pienempään. Itsellä ajatuksena olisi tehdä ehkä vielä yksi siihen kaikista isoimpaan. Pitäis vaan hankkia jostain sellainen isoiso pilttipurkki!

Pilttipurkit on täytetty vedellä, joten tuikut kelluu pinnalla. Purkit voisi täyttää hyvin myös esim. hiekalla.

Isommassa pilttipurkissa on vähemmän maalikerroksia, joten valo kuultaa hieman reunastakin. Hmm.. kumpikohan on parempi..

Jos siis omistat jo spraymaalia haluamassasi värissä sekä kaapistasi löytyy tyhjiä ja puhtaita pilttipurkkeja niin ei muutakun maalaamaan. Tämän helpompaa tee se itse -ideaa ei helpolla löydä. Niin no, saahan tämmöisen helponkin homman pilattua sillä, että on liian hätähousu niin kuin minä olen. Spraymaalia täytyy suihkuttaa ohuita kerroksia, jotta se ei valu ja lisäksi sen pitäisi antaa kuivua välillä ennen kuin suihkuttaa uuden kerroksen. En ensimmäisen purkin kohdalla ihan jaksanu odotella kun halusin nähdä lopputuotoksen heti siltä istumalta, joten siitä ei sitten tullutkaan ihan sellaista kuin piti.. ;) Suosittelen siis olemaan kärsivällinen!

Älkää lannistuko vaikka ensimmäinen purkki näyttäisikin tältä! Sitä paitsi tämähän on hieno ja uniikki kuvio.. jos vaan ois tasainen! ;)

Ps. Kuvissa esiintyneen viherkasvin sain mieheltäni synttärilahjaksi. Hän totesikin, että onneksi se oli halpa kun ei kuitenkaan kovin kauan mun hoidossa kestä. hih hih. Sulostahan se on ku silti oli mulle kasvin ostanu ja ihana tuo kasvi onkin, joten toivosin kyllä et pysys hengissä edes jonkun aikaa! :D Niin ja tämän blogin instagram -tilin löytää instasta meillaremontoidaan -nimellä. Käykäähän kattomassa ja tottakai saa liittyä seuraajaks. Insta päivittyy vähän tiuhempaan kuin tämä blogi. :)

<3 Krisu

Läksiäislahja päiväkotiin

Eilen oli pikkumurun viimeinen päiväkotipäivä toistaiseksi. Pidimme päiväkodista, missä pikkumuru oli, todella paljon! Meillä oli tietyt ennakkoluulot päiväkoteja kohtaan, jonka vuoksi laitoimmekin aluksi pikkumurun yksityiselle perhepäivähoitajalle. Erinäisten sattumusten kautta pikkumuru päätyi lopulta päiväkotiin, josta ei kyllä ole moittimisen sanaa sanottavana, etenkään henkilökunnan puolelta. Tämän päiväkotikokemuksen jälkeen ennakkoluulot ja vähän huono asenne päiväkoteja kohtaan on kyllä karissut. Toki tiedostan sen, että kaikki päiväkodit eivät ole niin pieniä kuin se missä pikkumuru oli. Lisäksi isomissa päiväkodeissa on helpommin ongelmia, ainakin itse muistan kokeneeni lapsena päiväkodissa isossa ryhmässä sen, kuinka ei aina otettu leikkeihin mukaan, eikä sitä oikein kukaan huomannut, että jäin yksin. Aina ei myöskään henkilökunnan kanssa suju näin hyvin mitä meillä sujui.

Olimme siis hyvin tyytyväisiä tähän päiväkotiin, joten halusimme myös jotenkin muistaa päiväkotia pikkumurun viimeisenä hoitopäivänä. Itse en ihan täysin ymmärrä sitä päiväkodin hoitajien ja opettajien lahjomista aina jouluisin ja keväisin. Toki se on kiva antaa jotain muistoksi, jos ollaan oltu oikein tyytyväisiä yhteistyöhön, mutta silti. Hoitajat ja opettajat saavat kantaa koteihinsa kaikenlaista roinaa, joista osa päätyy varmasti kirppiksille tai roskiin. Niin ja tulee tässä samalla mieleen se kliseinen, että eihän muissakaan ammateissa työskenteleviä lahjota niin paljoa mitä esimerkiksi opettajia. Noh, tästä asiasta voisi vääntää varmaan aika paljonkin sillä siinä on niin monta vaikuttavaa seikkaa ja mielipidettä. Itse en ole täysin kumpaakaan mieltä, mutta palataanpas takaisin varsinaiseen aiheeseen.

Halusimme siis viedä jotain muistoksi päiväkotiin, koska pikkumuru lopetti siellä kokonaan. Selasin yks ilta netistä keskustelupalstoja, mitä muut olivat vieneet hoitajille kun lapsi lopettaa päiväkodissa. Leffaliput, kukat ja lahjakortit eivät jotenkin tuntuneet omalta ja sitä paitsi olisivat tulleet hyvinkin nopeasti kalliiksi. Päiväkodissa kun on se kuusi-seitsemän hoitajaa. Aikani selattuani, yhden keskustelupalstan viimeisen sivun viimeinen kommentti kuului suunnilleen näin: "veimme päiväkotiin lahjaksi lastenkirjoja". Siis, wau, mun mielestä ihan mahtava idea! Arvaattekin jo varmaan, että toteutin saman idean. Satuin vielä löytämään K-Citymarketin kirja-alesta pari hyvää lastenkirjaa edullisesti, joten siinä oli mielestäni oikein hyvä lahja koko päiväkodin käyttöön. Tästä lahjasta on iloa vieläkin vaikka hoitajat ja lapset vaihtuisivat. Ja niistä kirjoista jäi konkreettinen muisto pikkumurusta päiväkotikavereille ja hoitajille. Parasta tässä lahjassa on kuitenkin se, että niistä on iloa myös lapsille, eikä lahja päädy vain hoitajan pölyiseen kaappiin, missä on ne kaikki muutkin hoitolapsilta aikoinaan saadut lahjat!

Edellisenä iltana pikkumuru sai vielä maalata sormiväreillä kortin päiväkotiin. Äiti vähän auttoi tekemään kädenjäljet, mutta muuten kortti oli pikkumurun omaa käsialaa. Päiväkodissa oltiin todella tyytyväisiä lahjaan. He aikoivatkin aina muistella pikkumurua kun lukevat niitä kirjoja.

Mitäs mieltä te olette hoitajien tai opettajien lahjomisesta? Onko teillä muita hyviä lahjavinkkejä vastasuuden varalle?

<3 Krisu

Ensimmäiset villasukat

Edellisessä tekstissäni mainitsinkin, että olen kutonut villasukat. Tämä on historiallista, nimittäin nämä sukat ovat mun ensimmäiset ja lähiaikoina tuskin tulen toisia tekemään. En siis tarkoita, että villasukkien kutominen olisi ollut jotenkin kamalaa, päinvastoin se oli oikein hauskaa kun kudoin ystäväni kanssa yhdessä.. Mutta kun ystäväni lähti pidennetyltä viikonloppureissultaan kotiin, jäi kutomiseni saman tien. Onneksi ehdin saamaan pikkumurun villasukat valmiiksi tai muuten ne olisi vieläkin kesken.

En ole järin tyytyväinen käsialaan, mutta villasukilta nämä näyttää, joten siihen olen varsin tyytyväinen! Kutomista harrastava ystäväni suositteli ottamaan isommat puikot kuin normaalisti, koska tiesi minun kutovan tiukkaa, mutta niinhän se on käsiala löystynyt, että tais tulla vähän liian harvat sukat poitsulle.. :D

Viimeksi ala-asteella olen aloittanut villasukkia.. Niin, aloittanut. Puikot nirsku ja narsku kun kudoin sormet verellä niin tiukkaa kuin vain suinkin sain. Vuoden minä niitä kudoin kun kaikki muut ehti sillä välin tehdä vaikka mitä muitakin käsitöitä. Onneksi luokallani oli silloinen paras kaverini, joka oli yhtä hidas kutomaan kuin minä. Käsityötunneilla oli vapaus istua vaikka käytävässä kutomassa, joten siellä me aina istuttiin, puhuttiin, vähän kudottiin ja taas puhuttiin. Kun lukuvuosi läheni loppuuan, opettaja totesi, että ei me niistä villasukkia saada, joten niistä tehtiin lyhyet säärystimet. Lankojakaan ei ehditty päättelemään, niinpä ne on edelleenkin päättelemättä!

Vielä on ala-asteella kudotut säärystimet tallessa (pitäsköhän nuo langat nyt yrittää vihdoinkin päätellä.. ;)) Voisinpa väittää, että näissä on siistimpi käsiala kuin noissa äskettäin kutomissani villasukissa.

Kutominen on periaatteessa oikein kiva harrastus, mutta mun innostus tahtoo aina lopahtaa kesken kaiken. Mieluummin käytän aikani sitten esimerkiksi leipomiseen tai muunlaiseen näpräilyyn kuin kutomiseen. Tällä hetkellä mulla on tekeillä viimeistelyä vaille valmis tyynynpäällinen. Aloitin pari vuotta sitten syksyllä kutomaan helmineuloksella tyynynpäällistä olohuoneen sohvalle.. Arvatakin saattaa, että se sitten jäi kaappiin pariksi vuodeksi kunnes tänä syksynä kaivoin sen taas esille ja olen kohta saanut sen valmiiksi. Jospa voin sitten esitellä sen teillekin makoilemassa remontoidun olohuoneen uudella sohvalla.

Hyvin mahtui kaikki elämäni aikana kutomalla tehdyt käsityöt samaan postaukseen. Eipä niitä kovin montaa ole, mutta kuka tietää jos vaikka joskus kutomiskärpänen puraisikin oikein kunnolla! Joskus ainakin olisi kiva kokeilla kutoa tai virkata sellainen suuri nappinen nappitakki pikkumurulle.

<3 Krisu

Joulutunnelmaa remontin keskellä

Aluksi ajattelin että huvittaako tuota ollenkaa laittaa joulua tänne remontin keskelle, etenkin kun ollaan joulu pois täältä. Oon mä kuitenkin niin jouluihminen ja tykkään perinteistä, että ei sitä ois päässy ollenkaa jouluisiin tunnelmiin, jos koti ei ois ollenkaan näyttäny joululta. Nyt on ihana odotella sitä itse joulua kun voi fiilistellä kynttilöiden valossa, kuunella joululauluja ja taitaa täällä hiukan tuo meidän joulukuusikin tuoksua, ainakin kun oikein läheltä nuuskasee.

Tässäpä tämä meidän joulukuusi.. ei ole koolla pilattu, mutta tänä jouluna meille kun ei mahdu sisälle isompaa niin tämä on oikein sopiva ja tän voi hyvillä mielin tuoda jo näin aikasin! :)

Tämä joulukuusen koriste on tähän kuuseen vähän liian iso. Tein pallon pikkujouluissa.. styrokspalloon tökin valkosta huopaa ja sitten vaan naru kiinni pienillä nastoilla. Helppoa ja hauskaa vaikka lastenkin kans plus että näistä tulee oikeesti nättejä! Pitäskin ostaa tuota huopaa ja noita palloja itelleki..

Tässä kuvassa olevan origamin taittelin samaisissa pikkujouluissa. Minusta tosi hauska idea askarrella pikkujouluissa kuusenkoristeita! Tää oli mun ensimmäinen origami ja voin todeta, että pari kertaa piti kysyä origamien harrastajalta apua. Ei siis ihan yksinkertaista, mutta hyvää aivojumppaa ja sen verran hauskaa, että olen ajatellut kotonakin tehdä.. (kunhan vain sais aikaseks hankkia tarvikkeet ;))

Meidän "joulupiparit". Itse en pahemmin välitä pipareista, joten tein mieluummin suklaahippukeksejä. (Piparitaikina on kyllä hyvää, joten saatetaan me pikkumurun kans vähän pipareitakin leipasta perinteen vuoksi!) Nämä keksit ne vaan on suoraan mun näkökentässä aina kun teen nälissäni ruokaa ja käännyn vähän vasemmalle.. Saa nähdä kuinka kauan purkki on täys. ;)

Niin, miten se "paha päivä sit milloinkin määritellään.."

Ja tietenkin klementiinit ja suomalaiset kirpeät omenat kuuluvat jouluun! Ne on niin hyviä, etenkin jouluaattona kun on tullut syötyä vähän liian monta suklaata.

Lopuksi vielä kuva kokonaisuudesta. Mä kyllä tykkään todella paljon tästä meidän puuhellasta. Se tulee jäämään tähän vaikka muuten koko keittiö menisikin uusiksi! Tällä hetkellä se on keittiössä ainut paikka, minne on mahtunut laittamaan jotain jouluista.. Eikä pikkumurukaan pääse kiipeemään sinne ihan hetkessä.

Tässä kynttilöiden valossa luulisi nauttivan ihan tavallisista joulukuun illoista, kunnes taas vasaran pauke kantautuu korviin ja palaa todellisuuteen. Tässä me nyt eletään pienissä neliöissä ja joka nurkka täynnä tavaraa. No, onneks sitä välillä voi silti vain nauttia! :)

<3 Krisu

Adventtikynttilät

Satohan se tänne meillekin ensilumi.. Tai voiko tuota valkoista kuuraa nyt oikein ensilumeksi kutsua, mutta on se sentään koko päivän pysynyt maassa. Eipä se haittaa, vaikka se ei maata peitä, kyllä se kaunistaa kuitenkin! Ja joulufiilistä tuo heti roppa kaupalla! :)

Viikolla jo alottelin näitten adventtikynttilöiden tekoa, mutta tänään vasta sain päätökseen tämän työn. Nämä oli kyllä nopea ja kiva tehdä. Pikkumurustakin oli mukava tyhjentää kanelitankopussit pöydälle ja ojentaa niitä sitten yksi kerrallaan äitille. Viikon päästä saadaan sytyttää ensimmäinen kynttilä ja ihailla pikkumurun kanssa yhdessä tehdyn työn tulosta. 

Näiden kynttilöiden tekoon tarvii siis valkosia (tai itse ostin luonnonvalkosia) "pölkkykynttilöitä", kanelitankoja (löysin isoja pusseja tarjouksesta K-Citymarketista), juuttinarua (löysin Tigerista ruskeaa ja punaista), kuminauhaa (itse käytin valkoista ompelukuminauhaa, jonka ostin K-Citymarketista) ja jotkut kartonki- tai pahvinpalaset jos haluaa tehdä adventtikynttilöitä. Lisäksi itse kävin kaivelemassa meidän vanhasta navetasta noita edellisen asukkaan vanhoja lautasia, jotka päätyivät kynttilän aluslautasiksi. Tuossa kynttilässä numero kaksi paistaa tuo kuminauha vähän sieltä täältä.. pitäis laittaa muutama lisäkierros juuttinarua niin peittyis sekin. 

Itse en aikaisemmin ollut kanelitankoja ostanut, joten niiden hinta kyllä yllätti minut täysin. Jos en olisi sattumalta löytänyt tarjouksesta isoja pusseja kanelitankoja, ei olisi tämmösiä kynttilöitä tullut väsättyä. Nämä ei siis ole mitään halpoja kynttilöitä tehdä, mutta itse kyllä tykkään ulkonäöstä.

Nyt on meilläkin otettu se ensimmäinen askel jouluvalmisteluihin. Jospa sitä seuraavaksi sais tuonne ulos vähän jouluvaloja laitettua. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! :)

<3 Krisu

Syyskekkerit halloween teemalla

En ole ikinä ennen juhlinut halloweenia mitenkään, koska se nyt vain ei kuulu suomalaisiin perinteisiin. Olimme kuitenkin ajatellut jo monena vuotena järjestää syyskekkerit, jotka vihdoinkin tänä vuonna saimme toteutettua! Kekkerit pidettiin 30.10 eli päivä ennen halloweenia, joten teemaksi valikoitui luonnollisesti halloween. En halunnut pitää halloween -teema kekkereitä oikeana halloween päivänä sillä itse haluan kuitenkin pitää halloweenin ja pyhäinmiestenpäivän erillään. Mielestäni pyhäinmiestenpäivänä kuuluu rauhoittua ja muistella kuolleita läheisiä. Monena vuonna olemme käyneet kävelemässä hautausmaalla, mutta tänä vuonna päivä meni sen verran autossa istuessa ja kyläillessä ihanilla ihmisillä, että emme ehtineet hautausmaalle.

Remontin takia järjestimme kekkerit meidän vanhan navetan päädyssä olevassa aitassa. Aitasta sai todella tunnelmallisen ja teemaan sopivan kynttilöillä ja muilla koristeilla. Sinä iltana/yönä oli pakkasta, joten tilkitsemättömässä aitassa meinas vähän tulla kylmä pienistä lämmittimistä huolimatta. Onneksi kaikki olivat pyynnöstäni varautuneet vilteillä, joten iltaa ei tarvinnut kesken kaiken kylmyyden takia keskeyttää. Paikalla meitä oli 12 aikuista (pikkumuru lähti untenmaille jo 8 aikoihin, joten saimme nauttia illasta kaikessa rauhassa kun itkuhälyttimestä ja muutamista tarkistuskäynneistä sisällä ei koitunut seuraamuksia. Onneksi pikkumuru on nukkunut yöt kiitettävästi siitä lähtien kun lopetin imettämisen). Tunnelmaa pienessä aitassa siis riitti!

Pahoittelut kuvien laadusta. Tuli otettua kuvia huonolla kännykällä tunnelmavalaistuksessa, joten sen mukaisia. Innostuin tekemään mustan ja oranssin pom pomin koristeeksi. Niiden tekeminen olikin yllättävän helppoa ja nopeaa!

Tässä muutamia kuvia valmisteluista. Pöydät rakennettiin autonrenkaista, pöytätasosta ja muista erikokoisista pöydistä. Epätasasen lattian takia täytyi laittaa kaikenlaisia kiiloja pöytien jalkojen alle. Tuoleina oli ulkorakennuksista löyteneitä kaikenlaisia tuoleja.. Pöytäliinoiksi laitoin toiseen päähän pöytää mustan ja toiseen päähän oranssin kankaan. 

Ensimmäinen kerrostäytekakkuni, jossa päällä hämähäkinseittikuvio. Vähän lähti pursotukset valumaan, mutta tällä kertaa se ei haitannut, kun sopi hyvin teemaan. Pöydillä koristeena oli mustia ja oransseja hämähäkkejä (löysin suht. ison pussillisen tigerista eurolla ja vasta kotona huomasin, että ne olikin sormuksia, mutta sopi ne silti oikein hyvin pöydälle koristeeksi).

Minä olen aina tykännyt juhlien järjestämisestä, ainakin niin kauan kunnes stressi on iskenyt. Pidän erittäin paljon leipomisesta, erityisesti tykkään haastaa itseäni ja kokeilla uutta ja erilaista. Teen hyvin harvoin samaa leipomusta kahta kertaa peräkkäin. Mies kerran jo toteskin, että kyllä mä itse leiposin ainakin sellasia, jotka on takuu varmasti hyviä! Niin.. ehkä sitä on tullu muutaman kerran vähän epäonnistuttua, joko leipomisvirheen tai huonon ohjeen takia, mutta hauskaa se silti on kokeilla aina vähän liian vaikeita ja erikoisia leipomuksia! ;) 

Tällä kertaa halusin kokeilla tehdä elämäni ensimmäisen kerros täytekakun. Ulkonäöstä ei ihan tullut sellaista kun olin ajatellut, mutta ei se musta ulkoisesti pilallekaan mennyt. Tein kakun gluteenittomana, koska yksi vieraista oli gluteeniton. Olen leiponut gluteenittomia ennenkin, sillä siskoni on gluteeniton, mutta enhän minä muistanut, että sitä kakkua ei tarvitse kostuttaa yhtä paljon kuin vehnäjauhoista tehtyä kakkua. No, se oli sitten lievästi sanottuna hyvin kostunutta kakkua! :D Täytteeksi halusin kokeilla sitruunakiisseliä ja mustikka-kerma-rahkasekoitusta. Ehkä sekin oli hieman erikoinen yhdistelmä, mutta eipä sitä yrittänyttä laiteta. Päällä on oranssiksi värjättyä sokerimassaa.

Kakun päällä olevan hämähäkinseitin tein 100% suklaan, hunajan ja salmiakkimixerin sekoituksesta. Sekoitus oli ainakin hyvin nopeasti jähmettyvää, piti olla nopea, jotta ehdin tekemään koristeen.

Koska ihanat ystävät toivat muuten tarjottavat halusin täytekakun lisäksi kokeilla yllätys yllätys ensimmäistä kertaa red velvet kuppikakkuja. Kuppikakut onnistuivat mielestäni hyvin ja maku oli kyllä positiivinen yllätys. En vain saanut itse muffinsseista kovin punaisia, liekö syynä ollut elintarvikevärin huono laatu.. En nimittäin jaksanut ostaa mitään uutta pastaväriä tms. kun kaapista löytyi tavallista punaista elintarvikeväriä.

Teemaan sopivalla tavalla koristeltu. Tein siis syötävää tekoverta tuorejuustokuorrutteen päälle.

Lisäksi kaiversin elämäni ensimmäisen kurpitsan. Kurpitsa toivotti ovella vieraat tervetulleeksi.

Sammutimme meidän pihalta kaikki ulkovalot, yhtä hämärää valoa lukuun ottamatta. Ja laitoimme omenapuuhun roikkumaan paljon talon edellisen asukkaan itse tekemiä kynttilälyhtyjä. Lisäksi pihalla oli paperilyhtyjä, kurpitsa ja iso lyhty kaivon päällä tunnelmaa luomassa. Harmittaa kun siinä tohinassa ei tullut otettua kuvaa omenapuusta. Se oli ihana näky! <3

Tämmöisiä syysjuhlia vietettiin meillä! Minkälaisia juhlia teillä lukijoilla on ollut?

<3 Krisu

Vaaleanpunainen kakku

Kun muut ovat tänään lakkoilleet, on minulla ollut aikaa toteuttaa pitkäaikainen haave kokeilla leipoa vaalenapunainen kakku ja nimenomaan tämän tyyppinen, jossa on keksit reunoilla. En ota tässä nyt sen enempää lakkoiluun kantaa, mutta itse olin pois töistä julkisen liikenteen seisauksen vuoksi (en ole niin reipas, että olisin työmatkapyöräillyt 60km yhteen suuntaan), jonka lisäksi esimieheni kehotti minua "vain työharjoittelijaa" pitämään vapaapäivän ja sehän minulle kelpasi paremmin kuin hyvin.

Vapaapäivän kunniaksi halusin siis leipoa sen vaalenpunaisen kakun (ja jonka takia se vessa jäi sitten siivoamatta, mutta ehkä huomenna sitten.. ;))! Ajatuksena on leipoa tämmöinen työpaikalleni kun lopetan harjoittelun siellä kolmen viikon päästä, joten olihan se nyt vähän harjoiteltava etukäteen. Nimittäin täytekakkukokeiluni voi laskea yhden käden sormilla. (Sitten on ne lapsena isille ja äidille tehdyt täytekakku räpellykset kääretorttupohjista, joita ei lasketa.) En siis ole tehnyt elämäni aikana montaa täytekakkua, vaikka kiinnostusta olisi kyllä harjoitella. Täytekakkuja ei ole vain innostanut tehdä huvin vuoksi, koska kuka ne sitten syö? No minäpä tietenkin kun eihän niitä voi roskiinkaan heittää, joten ei kiitos!

Minulla on viime aikoina ollut omituisia vaaleanpunaisia päähän pinttymiä. Tässä kohtaa täytyy varmaan valottaa, että en koskaan aikaisemmin ole pitänyt vaaleanpunaisesta, mutta kas nykyään se raivaa tietään jo lempivärien joukkoon. Syytä en tiedä tai no, nyt ehkä hieman valehtelin, sillä aavistelen sen kyllä johtuvan siitä pikkiriikkisestä tyttölapsen kaipuusta (eiks lähes kaikilla oo haaveena saada ainakin yksi poika ja yksi tyttö?).. ;) Mutta voihan syynä olla vanhentuminen tai ehkä olenkin niin rakastunut jälleen, että katselen kaikkea niiden kuuluisten vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Mene ja tiedä, mutta vaaleanpunainen on nyt se mun uus juttu! Mielenkiinnolla odotan, löytääkö se tiensä jopa meidän sisustukseen. (Niin, sitten joskus kun tuo olohuone ja kirjastohuone on siinä kunnossa, että niitä viitsisi alkaa sisustamaan.)

Palatakseni itse kakkuun niin tein pohjaksi sienikakkupohjan (ei siis sisällä sieniä vaan nimitys tulee kakkupohjan "höttömäisestä" olemuksesta), jonka ohje on peräisin äidiltäni ja jonka hän on saanut sen muistaakseni hänen äidiltään. Koska alkuperäinen ohje on 6 munan, pienensin sitä sen verran, että sain 4 munan kakkupohjan aikaseksi. En tämmöiseksi huvin vuoksi kakuksi viitsinyt tehdä 6 munan jättiläiskakkua. Täytteeksi laitoin valkosuklaamoussea ja kokonaisia puolukoita. Mielenkiinnolla odotan miltä nämä pikaiset päähänpisto täytteet maistuu.. Pursotukset päälle on tehty kuohukerma-rahkaseoksesta ja joka on värjätty punaisella elintarvikevärillä. Harmittaa kun menin pursottelemaan toisenkin kerroksen ruusuja, sillä eihän niistä tietenkään tullut niin nättejä, mitä sinne alle sitten jäi. Eipä se näytä koskaan olevan kannattavaa lähteä korjailemaan töitään kun yleensä aina ne menee vain huonompaan suuntaan..


Täällä olisi siis tarjolla kaikille remonttimiehille palkaksi tämmöstä kakkua, joten toivottavasti mun ei tarvitse syödä tätä yksikseni! ;)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

<3 Krisu

Loviisan Wanhat talot

Elokuun loppupuolella kävimme koko pienen perheen voimin katsastamassa Loviisan Wanhat talot. Pääsin käymään tapahtumassa ensimmäistä kertaa ja voin kyllä todeta, että sinne voisi mennä toistekin. Sille päivälle sattui vielä aurinkoinen ja hyvä ilmakin, joten mikäs siinä oli vanhoja taloja ja pihoja kierrellessä. Lähtipä sieltä mukaan yksi kirppislöytö, vähän metrilakuja ja pieni pullo rakkausjuomaakin. ;)

Näissä kuvissa on ihania ideoita ehkäpä mun tulevaan/haaveilemaani kahvilaan & sisustuskauppaan..

Loviisan Wanhat talot on kaksi päiväinen tapahtuma elokuun lopussa, jolloin vanhojen talojen omistajat avaavat kotiensa ovet vieraille. Kaikkien talojen kiertämiseen on varattava mielestäni aikaa se kaksi päivää, mutta jos tavoitteena ei ole kiertää kaikkia taloja, riittää yksi päivä vallan hyvin. Me kävimme Loviisassa siis yhden päivän reissun ja vaikka taloista ei ihan hirveästi mitään uutta inspiraatiota tullutkaan, niin mielestäni tapahtuman tarkoitus on enemmänkin se kiva tunnelma ja mahdollisuus tutustua erilaisiin oikeasti vanhoihin koteihin. Eipä tämä meidän 1947 rakennettu talo niiden talojen rinnalla niin vanha enää olekaan. ;)

Tämän talon oikeasti vanha tiiliseinä ihastutti sekä minua että miestäni. En ole oikein koskaan tykännyt tiiliseinästä kun olen aina ajatellut jotain 70- luvun tunkkaisia tiilisieniä, mutta näissä vanhoissa on jo jotain sellaista, mitä voisin omaankin kotiin ajatella.

Tämä talo oli pieni, mutta söpö!

Jos jollakulla on aikomus mennä ensi vuonna Loviisan Wanhat talot -tapahtumaan, suosittelen tutustumaan netissä kohteisiin hieman etukäteen, sillä siitä on paljon hyötyä, jos aikomuksena on kiertää vain osa taloista. Me emme pahemmin tätä etukäteen tutustumista tehneet, mutta onneksi saimme paikan päältä lippuja ostettaessa mukaamme lehden, jossa oli pieni esittely jokaisesta talosta. Se auttoi vähän suunnittelemaan reittiä. Lisäksi suosittelen tutustumaan, mitä muuta oheisohjelmaa paikan päältä löytyy, esim. huomasin vasta jälkikäteen, että siellä olisi ollut lapsiparkki, satunurkka, monenlaisia ihania kahviloita yms. Meiltä meni aikalailla kaikki muu oheisohjelma ohi, koska emme oikeastaan tienneet niistä, mutta eipä meillä kyllä pahemmin olis ollut aikaakaa enää muuhun, kun pienen lapsen kans touhutessa menee jo oma aikansa. Sitä paitsi ehdittiin me kuitenkin käydä kahvilassa meidän pienen, pippurisen ja todella nälkäisen pikkumurun kanssa ja jolle ei loppujen lopuksi kahvilasta löytynytkään mitään oikein sopivaa syötävää. ;)

Onpas tullut otettua vino kuva. Kuvan eteisen kaappien takia tuli otettua tämä kuva, vaikka tuskin tulisi itselle tehtyä moisia, mutta ne olivatkin juuri sopivat tähän taloon.

Mukavaa viikonloppua! :)

<3 Krisu

Asuntomessuilla Vantaalla

Vihdoinkin minäkin pääsin käymään asuntomessuilla! Viime vuonna mieheni sai ilmaisliput, mutta silloin me emme mitenkään ehtineet messuille. Tänä vuonna sitten järjestyi sekä reissu että ihana lastenhoitaja pojalle, joten eikun menoksi!

Vaikka taloissa oli paljon kauniita yksityiskohtia, täytyy kyllä sanoa, että ensikertalaisena odotukset talojen suhteen olivat korkealla ja valitettavasti varteen otettavien ideoiden suhteen jouduin pettymään. Useimmat talot olivat joko ahtaita tai omituisia pohjaratkaisuiltaan tai liian erikoisia. Kuitenkin esimerkiksi keittiöt olivat pääasiassa hyvin tavallisia. Toki joukosta löytyi muutamia kivoja varteenotettavia yksityiskohtia, mutta olisin odottanut niitä löytyvän enemmänkin! Mutta eipä sitä vain voi aina kaikkia miellyttää yhtä paljon ja pääasiahan on, että itse reissu oli mukava ja ruoka oli hyvää! ;) Se minua jäi vähän harmittamaan, että emme käyneet muutamassa messukohteessa, joista jälkikäteen katsoin kuvia ja jotka näyttivät kivoilta. No, eipä siellä kuitenkaan olisi ehtinyt kaikkia kiertää, joku jää aina pois.

Kunhan selviämme ja toivumme tällä hetkellä olevasta remonttiurakasta, aloitamme keittiöremontin, jonka vuoksi katselimme messukeittiöitä enemmänkin sillä silmällä, jos löytyisi ideoita. Kuten jo sanoin, niin keittiö ratkaisut olivat suhteellisen tavallisia. Me olemme ajatelleet, että haluamme meidän keittiöön sitten jotain erikoisia yksityiskohtia, mutta niihin emme saaneet messuilta ideoita. Taidamme haluta siis jotain, jota ei ole edes keksitty! ;)

Messuilla ei tullut pahemmin kuvattua, mutta alla on muutama minun mielestäni jollain lailla kiva tai mielenkiintoinen yksityiskohta. (Kuvaamista rajoitti se, että alue missä messuväki sai liikkua taloissa oli tarkkaan rajattu, joten meidän huonolla kameralla ei voinut alkaa tsuumaileen).

Tämän talon keittiön seinässä oli pientä kivaa jujua. Vaikka en itselleni välttämättä haluaisi keittiöön mustaa seinää, tämä oli mielestäni kivan näköinen.

Tämän keittiön yläpuolella näkyy mielenkiintoinen yksityiskohta. Kuinka moni haluaisi makuuhuoneesta aukeavan pienen parvekkeen keittiöön? ;)

Tässä on makuuhuone, josta pääsee edellisen kuvan parvekkeelle. Kuvan tyyppiset parilasiovet tulevat meidän kirjastohuoneesta olohuoneeseen.

Tämän talon lastenhuoneen seinä on mielestäni ihana, mutta itse kyllästyisin siihen varmasti ihan liian nopeasti.

Karttojen ystävänä täytyy sanoa, että tämä kartta vei sydämeni. Tuommoisen minäkin haluan meille! Hinnasta ei kylläkään ole mitään tietoa.. ;)

Näissä kahdessa huoneessa ihastuin noihin säkkipalloihin, hieman epäolennaiseen siis, mutta voisin ostaa niitä jokaista väriä meille. ;)

<3 Krisu