Meidän talon tarina

Tässä hiljattain tuli mieleen, että enhän ole koskaan oikein avannut teille lukijoille sitä, minkälaisessa talossa me asumme. Mikäpä siis parempi uuden vuoden aloitus täällä blogin puolella kuin se, että kerron vähän meidän kotimme historiaa. Kuvia löytyy jo useammasta edellisestä postauksesta, mutta tähän linkitän nyt omat suosikkini. Matka olohuoneeseen ja Keittiössä tapahtuu ovat mielestäni parhaimpia postauksia liittyen meidän talon historiaan. Etenkin Matka olohuoneeseen -postauksessa pääsee hyvin siihen tunnelmaan, miltä tässä talossa näytti kun muutimme tänne. Sillon meinas lievästi sanottuna tulla katumus ja järkytys, mitä me olimmekaan menneet tekemään. Tämä olikin elämäni erikoisin muutto, sillä ensimmäistä kertaa elämässäni muutin taloon, joka ei ollutkaan tyhjä..

Joulukuun alussa tuli kuluneeksi vuosi siitä kun saimme mieheni kanssa avaimet ensimmäiseen omaan kotiimme. Olimme syksyn aikana jutelleet paljon erilaisista vaihtoehdoista asumisen suhteen ja haimme jopa tonttia yhdeltä asutusalueelta, mutta jälkikäteen ajateltuna, onneksemme emme saaneet sitä. Asutusalueella asuminen ei vain oikein ole meidän juttumme. 

Kuva otettu maaliskuussa 2015. Ikkunasta avautuu näkymä omalle pihalle, jossa on tilaa leikkiä. Tämä makuuhuone joutuu tai paremminkin pääsee seuraavaksi mylläyksen kohteeksi ja voin paljastaa, että tulee varmasti muuttumaan toden teolla.

Tämä meidän talomme on vuonna 1947 rakennettu kaksikerroksinen, ulkoa jo hieman rapistuneen näköinen rintamamiestalo. Tämän talon ovat rakentaneet Koivistolta tulleet evakot ja aina vuoden 2014 joulukuuhun asti tämä talo kuului sille samalle suvulle. Ymmärrätte varmaan, että sota-ajalla eläneet ihmiset ovat kokeneet kovia ja tottuneet säästämään kaiken mahdollisen myöhempää käyttöä varten, joten tämä talo oli ja on edelleenkin hyvin täynnä tavaraa. Olemme vasta raivanneet alakerran tyhjäksi, jotta omat tavaramme on mahtunut sisään ja astiat kaappeihin.

Tämän talon entiset asukkaat olivat alunperin mieheni perheen tuttuja, jonka vuoksi kyläilimme täällä toisinaan. Syksyllä 2014 entiset asukkaat sitten alkoivat puhumaan, jospa se olis aika luopua tästä isohkosta talosta ja pihamaasta, joiden hoitamiseen kuuluu niin paljon aikaa ja jaksaminen on vanhoilla ihmisillä kortilla. Myöhemmin kun mieheni uskaltautui kysymään, että mitäs mieltä he ovat myymisestä, oli neuvotteluja helppo jatkaa kun he olivat jo etukäteen miettineet kiinnostaisikohan meitä ostaa.. Onhan se vanhojen ihmisten aina helpompaa myydä tutuille, etenkin kun kyseessä on vanha talo, jolla on paljon tunnearvoa. Mieheni ammatin tuoman pätevyyden vuoksi meidän oli helpompi uskaltaa ostaa vanha talo, koska tiedostimme riskit heti alusta lähtien. 

Nyt kun tämä vanha talo on meidän, haluamme kunnioittaa ja vaalia tiettyjä perinteitä, mutta samalla kunnostamme ja remontoimme tätä entistä nykyaikaisemmaksi. Pyrimme sekoittamaan vanhaa ja uutta sopivasti, niin, että ne kietoutuvat toisiinsa ja saavat meidät henkäilemään ihastuneena. Näin ainakin toivomme ja haaveilemme salaa.

Aikaisemmin mainitsinkin jo, että talo on edelleen täynnä edellisten omistajien tavaraa, joka on nyt siis meidän omistuksessamme. Kerran olemme jo ehtineet pitämään pihallamme kirppistä, sillä kaikkea emme tarvitse. Mutta matka yläkerran hiukka ummehtuneeseen hajuun on joka kerta yhtä mielenkiintoinen. Joku päivä sieltä löytyy jo hieman hauraaksi mennyt morsiuspuku, jonka tarina on jäänyt meille tuntemattomaksi ja toinen päivä ihailemme vihreää puusohvaa, jonka voisi sijoittaa vaikka minne. Tavaroiden tarinat kiehtovat ja saavat mielikuvitukseni laukkaamaan dramaattisten parisuhteiden syövereihin. Toivon, että viihdytte tämän talon tarinan parissa, joka jatkaa kulkuaan vaikka ihmiset ja suhdekuviot vaihtuvat.

Kuva on viime elokuulta meidän pihamaalta kun pidimme pihakirppiksen.

Onpa mukava palata näihin elokuun lämpimän sunnuntain tunnelmiin. Pihakirppiksen yhteydessä oli pieni kahvila, jossa myynnissä oli mun ja kahden siskoni tekemiä leivonnaisia.

Meidän ja tämän talon tarina on vasta aluillaan, mutta monta tarinaa on vielä kertomatta. Olohuoneen ja kirjastohuoneen remontti valmistuu hiljalleen, jonka jälkeen siirrymme jossain vaiheessa alakerran toiseen makuuhuoneeseen ja keittiöön ja vielä myöhemmin yläkertaan. Remontoimista riittää tämän talon jälkeen vielä ulkorakennuksissakin, joista yhdessä sijaitsee esimerkiksi meidän sauna. Paljon haaveita ja paljon aikaa. Vuosikymmentenkin jälkeen varmaan vielä naputtelen täällä jo harmaahapsisena ja yritän kertoa tämän talon tarinaa, joka on muuttunut vuosien saatossa. Vaikka luulen kyllä, että sitten on blogien kirjoittaminenkin siirtynyt aivan uudelle tasolle.. ainakin tietokoneilla naputteleminen on sitten yhtä vanhanaikaista kuin kirjoituskoneella nykyisin kirjoittaminen..

Mukavia kirpeitä pakkassäitä!

<3 Krisu

Asuntomessuilla Vantaalla

Vihdoinkin minäkin pääsin käymään asuntomessuilla! Viime vuonna mieheni sai ilmaisliput, mutta silloin me emme mitenkään ehtineet messuille. Tänä vuonna sitten järjestyi sekä reissu että ihana lastenhoitaja pojalle, joten eikun menoksi!

Vaikka taloissa oli paljon kauniita yksityiskohtia, täytyy kyllä sanoa, että ensikertalaisena odotukset talojen suhteen olivat korkealla ja valitettavasti varteen otettavien ideoiden suhteen jouduin pettymään. Useimmat talot olivat joko ahtaita tai omituisia pohjaratkaisuiltaan tai liian erikoisia. Kuitenkin esimerkiksi keittiöt olivat pääasiassa hyvin tavallisia. Toki joukosta löytyi muutamia kivoja varteenotettavia yksityiskohtia, mutta olisin odottanut niitä löytyvän enemmänkin! Mutta eipä sitä vain voi aina kaikkia miellyttää yhtä paljon ja pääasiahan on, että itse reissu oli mukava ja ruoka oli hyvää! ;) Se minua jäi vähän harmittamaan, että emme käyneet muutamassa messukohteessa, joista jälkikäteen katsoin kuvia ja jotka näyttivät kivoilta. No, eipä siellä kuitenkaan olisi ehtinyt kaikkia kiertää, joku jää aina pois.

Kunhan selviämme ja toivumme tällä hetkellä olevasta remonttiurakasta, aloitamme keittiöremontin, jonka vuoksi katselimme messukeittiöitä enemmänkin sillä silmällä, jos löytyisi ideoita. Kuten jo sanoin, niin keittiö ratkaisut olivat suhteellisen tavallisia. Me olemme ajatelleet, että haluamme meidän keittiöön sitten jotain erikoisia yksityiskohtia, mutta niihin emme saaneet messuilta ideoita. Taidamme haluta siis jotain, jota ei ole edes keksitty! ;)

Messuilla ei tullut pahemmin kuvattua, mutta alla on muutama minun mielestäni jollain lailla kiva tai mielenkiintoinen yksityiskohta. (Kuvaamista rajoitti se, että alue missä messuväki sai liikkua taloissa oli tarkkaan rajattu, joten meidän huonolla kameralla ei voinut alkaa tsuumaileen).

Tämän talon keittiön seinässä oli pientä kivaa jujua. Vaikka en itselleni välttämättä haluaisi keittiöön mustaa seinää, tämä oli mielestäni kivan näköinen.

Tämän keittiön yläpuolella näkyy mielenkiintoinen yksityiskohta. Kuinka moni haluaisi makuuhuoneesta aukeavan pienen parvekkeen keittiöön? ;)

Tässä on makuuhuone, josta pääsee edellisen kuvan parvekkeelle. Kuvan tyyppiset parilasiovet tulevat meidän kirjastohuoneesta olohuoneeseen.

Tämän talon lastenhuoneen seinä on mielestäni ihana, mutta itse kyllästyisin siihen varmasti ihan liian nopeasti.

Karttojen ystävänä täytyy sanoa, että tämä kartta vei sydämeni. Tuommoisen minäkin haluan meille! Hinnasta ei kylläkään ole mitään tietoa.. ;)

Näissä kahdessa huoneessa ihastuin noihin säkkipalloihin, hieman epäolennaiseen siis, mutta voisin ostaa niitä jokaista väriä meille. ;)

<3 Krisu

Muutos makuuhuoneesta kirjastohuoneeksi alkaa

Vihdoinkin loman aika alkaa olee käsillä, joka tarkoittaa samalla yhtä odotettua asiaa eli remonttia! Tällä viikolla on tarkoitus tyhjentää olohuoneen vieressä oleva makuuhuone ja ensi viikolla purkaa sieltä lattia, jotta se saisi rauhassa tuulettua kun olemme vähän aikaa pois kotoa. Heinäkuun alusta sitten tehokkaasti remontoimme makuuhuoneesta kirjastohuoneen ja olohuoneesta entistä viihtysämmän olohuoneen! ;)

Nyt ajattelin kuitenkin esitellä kirjastohuoneeksi muuntautuvaa makuuhuonetta hieman, sillä se on kokenut jo pienen muutoksen. Jokunen aika sitten mies ja minun veli repivät muovimatot makuuhuoneen lattiasta ja alta paljastu nätti lautalattia. Valitettavasti kuitenkaan alkuperäistä lautalattiaa ei voida säilyttää, koska se täytyy repiä pois, jotta lattian alunen saadaan kuntoon. Laitamme sitten uuden lautalattian sekä olohuoneeseen että tulevaan kirjastohuoneeseen ja se maalataan vaaleanharmaaksi. Vaalenharmaa lautalattia onkin ollut minun unelmani jo pitkään ja kohta se on minun omassa kodissani! :)

Ensiksi on kuva siitä minkä näköinen makuuhuone oli kun me muutettiin. Ja sen jälkeen kuva kun muovimatot on revitty pois. (Pahoitteluni kuvien laadusta!)

Olohuone sekä kirjastohuone kokevat ison muutoksen vaalempaan päin. Aikaisemmin jo mainitsin, että lattiasta tulee vaaleanharmaa, mutta myös seinät ja katto maalataan valkoisiksi. Parhaillaan etsin meille talon tyyliin sopivia parilasiovia kirjastohuoneen oviksi, koska haluan että olohuoneesta on näkymä sinne, mutta tarvittaessa huoneesta saa rauhallisen lukupaikan eikä se silti ole kokonaan suljettujen ovien takana. :)

Viikonlopun aikana kävimme shoppailemassa pikaisesti Jumbossa ja Itiksessä ja ai että kun minun teki mieli ostella jos minkälaista sisustustavaraa! Oikein sormet syyhyää päästä sisustamaan remontoituja huoneita! <3 Jo monenlaista mielikuvaa löytyy päästä siitä, mitä kaikkea tänne tulee, mutta saa nähdä mikä on sitten todellisuus. ;)

Mukavaa alkanutta viikkoa!

<3 Krisu

Nostalginen pinnasänky

Tässä blogissa on viime aikoina ollut valitettavan hiljaista! Olen kuitenkin todennut, että ei sitä väkisin kannata ottaa kirjoittamisesta stressiä jos yksinkertaisesti ei ehdi kirjoittaa. Välillä harmittaa kun näin viikolla elämä on niin kiireistä.. päivät venyy töissä ja illat stressaan opinnäytetyön kirjoittamista, jolloin en varsinkaan saa sitä kirjoitettua. Olen vähän turhan tavoitteellinen ja sitten kun en saa asioita aikaseksi, olen stressaantunut ja kireä. Stressaan siis vähän sitä sun tätä, kuten niitä tiskaamattomia tiskejä, pölyistä vessan lattiaa ja rikkaruohoja täynnä olevia kukkapenkkejä.. ja siinä samalla yritän olla mahdollisimman hyvä äiti pikkumurulle, joka on joutunut olemaan taas pitkän päivän hoidossa.

Tänään on ollut suoraan sanottuna mahdottoman huono päivä. Heti aamusta alko kaatua niskaan mitä tylsempiä pikkujuttuja, mutta kun niitä pikkujuttuja alko olla vähä isompi kasa niskassa, tuntu että tästä päivästä ei voi selvitä kunnialla. Eipä siitä sen enempää, paitsi sen verran vielä kun päivän päätteeksi pääsin bussiin ja ojensin pankkikorttia lompakosta, (koska bussikortista oli matkat tyhjenneet) sanoi bussikuski sitä kerran höylättyä, että tämä ei käy. Katsoin häntä hölmistyneenä ja änkytin, että "ei käy?". Bussikuski vastasi: "niin, visa electron ei käy meillä". Kerkesin siinä sadasosan sekunnin ajan ajatella minua pientä raukkaa poistumassa nolona bussista ja seisomassa mitään tietämättömänä kadulla vesisateessa ja toteamassa, että näin hyvä päätös tällekin päivälle saatiin. Onnekseni minut kuitenkin päästettiin bussiin, eikä tarvinnut jäädä kadulle pohtimaan elämän menoa. Niin se sankka pilviverho alkoi rakoilemaan ja aurinko pilkisti risukasaankin! :D

No, mutta vihdoinkin päästään otsikon aiheeseen eli pinnasänkyyn. Ostimme noin puoli vuotta sitten tori.fi:stä käytetyn pinnasängyn. Hintaa sängyllä ja patjalla oli huimat 20€. Sängyn osto tuli ajankohtaiseksi silloin aivan yhtäkkiä. Me ei oltu jotenkin tajuttu kuinka ahdasta pikkumurulla oli lainassa olleessa kehdossa ollut kun kerran huomasin hänen ähräävän sängyssä, mutta hän ei päässyt kääntymään, koska kumpikin laita tuli liian nopeasti vastaan. Poika oli silloin jo 8kk, joten kääntyminen olis ollut varmasti ihan mukavaa.. ;)

Tartuin siis tuumasta toimeen ja aloin surffaamaan pojalle sänkyä kun silmiin osui muutama tämmönen nostalginen sänky ja yksi sattui olemaan vielä ihan meidän nurkilla myynnissä. Niinpä se oli sitten pakko mennä ostamaan ajatuksella, että ei se haittaa jos se ei kestäkään kauan, koska ei me siitä paljon makseta. Kävi paremmin kuin hyvin, nimittäin sänky olikin oikein hyvässä kunnossa. Mitä nyt pientä maalia voisi kaivata, mutta toistaiseksi me ei olla sitä maalattu, koska ollaan haluttu säilyttää ajan tuoma rosoisuus sängyssä ja sehän tähän taloon sopiikin!

Sitten vielä siitä nostalgisuudesta.. Sattui nimittäin vielä niin, että minä olen nukkunut tismalleen samanlaisessa sängyssä vauvana. Voiko olla suloisempaa kuin se, että äidillä ja pojalla on ollut samanlaiset sängyt? No, luultavasti aika monikin asia on suloisempaa, mutta ainakin nostalgista tämä on! ;)

Unikavereiden kanssa on turvallista nukkua!<3

Huomenna onkin minulla "vapaapäivä" kun jään silmätulehdusta potevan pikkumurun kanssa kotiin. Eihän tämmöstä tulehdusta kukaan toivo (vaikka hölmöyksissäni sen aivan kuin hain meille), mutta täytyy silti todeta, että loppujen lopuksi pienten asioiden kanssa tässä painitaan. Minä nimittäin sain työni puolesta hankkia lastenkirjoja Somaliaan lastenkotiin vietäväksi. Kyllä sitä tuli muutama kyynel tirautettua kun ajattelikin minkälaisissa oloissa pienet lapsiparat siellä elää, mutta saanpahan auttaa edes pienesti niitä pienokaisia. Varmasti kirjoilla, värityskirjoilla ja värikynillä on paljon suurempi arvo heille kun me osaamme ajatellakaan! HUOM! Muutamia kuvallisia lastenkirjoja vielä kaivattaisiin lisää ja miksei värittämättömiä värityskirjojakin, joten jos joku vielä haluaa lahjoittaa, ota yhteyttä minuun.

<3 Krisu

Ps. Lähitulevaisuudessa on luvassa juttua pikkumurun 1v. kuvauksista, joten pysykää kuulolla. ;)

Valkoinen pinnatuoli

En kyllä arvannut, minkä aarreaitan menimmekään ostamaan! Täytyy myöntää, että aluksi olin hieman vastahakoinen tämän talon ja etenkin kaiken "romun" suhteen mitä talo ja ulkorakennukset piti sisällään, mutta onnekseni minulla on minua viisaampi mies, joka ei antanut periksi. Nyt silmät kiiluen ihastelen ja haaveilen minne mikin sopisi.

Aikaisemmin olen aina ajatellut, että haluan modernin talon ja modernin sisustuksen, vaikka vanhastakin olen jossain määrin tykännyt. Nykyään olen rakastunut kaikkeen vanhaan! Sisustustyylini on kuitenkin jonkinlainen modernin ja vanhan yhdistelmä. Vieläkö siinä onnistuisi niin, ettei kumpikaan tyyli riko toisen kauneutta. Onneksi lajissa kuin lajissa voi aina kehittyä!

Tulen täällä blogissani aina välillä väläyttelemään näitä aarteita ja nyt on vuorossa valkoinen pinnatuoli. Näitä pinnatuoleja täältä löytyi kaksi ehjää kappaletta, jotka ovat oikein siistissä kunnossa. Vielä en ole täysin varma minne ne haluan sijoittaa remontin jälkeen.. ehkä ruokapöydän tuoleiksi muiden tuolien kanssa tai sitten olohuoneeseen.. Tällä hetkellä yksi on meidän makuuhuoneessa.

Ps. Näin jossain keltaisen pinnatuolin ja se näytti niin ihanan pirteeltä, että voi olla tänne meillekin joskus sellainen ilmestyy.. Ellei tämä minun keltainen villitys ole jo sitten mennyt ohi. ;)

<3 Krisu