Tänään on ollut suoraan sanottuna mahdottoman huono päivä. Heti aamusta alko kaatua niskaan mitä tylsempiä pikkujuttuja, mutta kun niitä pikkujuttuja alko olla vähä isompi kasa niskassa, tuntu että tästä päivästä ei voi selvitä kunnialla. Eipä siitä sen enempää, paitsi sen verran vielä kun päivän päätteeksi pääsin bussiin ja ojensin pankkikorttia lompakosta, (koska bussikortista oli matkat tyhjenneet) sanoi bussikuski sitä kerran höylättyä, että tämä ei käy. Katsoin häntä hölmistyneenä ja änkytin, että "ei käy?". Bussikuski vastasi: "niin, visa electron ei käy meillä". Kerkesin siinä sadasosan sekunnin ajan ajatella minua pientä raukkaa poistumassa nolona bussista ja seisomassa mitään tietämättömänä kadulla vesisateessa ja toteamassa, että näin hyvä päätös tällekin päivälle saatiin. Onnekseni minut kuitenkin päästettiin bussiin, eikä tarvinnut jäädä kadulle pohtimaan elämän menoa. Niin se sankka pilviverho alkoi rakoilemaan ja aurinko pilkisti risukasaankin! :D
No, mutta vihdoinkin päästään otsikon aiheeseen eli pinnasänkyyn. Ostimme noin puoli vuotta sitten tori.fi:stä käytetyn pinnasängyn. Hintaa sängyllä ja patjalla oli huimat 20€. Sängyn osto tuli ajankohtaiseksi silloin aivan yhtäkkiä. Me ei oltu jotenkin tajuttu kuinka ahdasta pikkumurulla oli lainassa olleessa kehdossa ollut kun kerran huomasin hänen ähräävän sängyssä, mutta hän ei päässyt kääntymään, koska kumpikin laita tuli liian nopeasti vastaan. Poika oli silloin jo 8kk, joten kääntyminen olis ollut varmasti ihan mukavaa.. ;)
Tartuin siis tuumasta toimeen ja aloin surffaamaan pojalle sänkyä kun silmiin osui muutama tämmönen nostalginen sänky ja yksi sattui olemaan vielä ihan meidän nurkilla myynnissä. Niinpä se oli sitten pakko mennä ostamaan ajatuksella, että ei se haittaa jos se ei kestäkään kauan, koska ei me siitä paljon makseta. Kävi paremmin kuin hyvin, nimittäin sänky olikin oikein hyvässä kunnossa. Mitä nyt pientä maalia voisi kaivata, mutta toistaiseksi me ei olla sitä maalattu, koska ollaan haluttu säilyttää ajan tuoma rosoisuus sängyssä ja sehän tähän taloon sopiikin!
Sitten vielä siitä nostalgisuudesta.. Sattui nimittäin vielä niin, että minä olen nukkunut tismalleen samanlaisessa sängyssä vauvana. Voiko olla suloisempaa kuin se, että äidillä ja pojalla on ollut samanlaiset sängyt? No, luultavasti aika monikin asia on suloisempaa, mutta ainakin nostalgista tämä on! ;)
Unikavereiden kanssa on turvallista nukkua!<3
Huomenna onkin minulla "vapaapäivä" kun jään silmätulehdusta potevan pikkumurun kanssa kotiin. Eihän tämmöstä tulehdusta kukaan toivo (vaikka hölmöyksissäni sen aivan kuin hain meille), mutta täytyy silti todeta, että loppujen lopuksi pienten asioiden kanssa tässä painitaan. Minä nimittäin sain työni puolesta hankkia lastenkirjoja Somaliaan lastenkotiin vietäväksi. Kyllä sitä tuli muutama kyynel tirautettua kun ajattelikin minkälaisissa oloissa pienet lapsiparat siellä elää, mutta saanpahan auttaa edes pienesti niitä pienokaisia. Varmasti kirjoilla, värityskirjoilla ja värikynillä on paljon suurempi arvo heille kun me osaamme ajatellakaan! HUOM! Muutamia kuvallisia lastenkirjoja vielä kaivattaisiin lisää ja miksei värittämättömiä värityskirjojakin, joten jos joku vielä haluaa lahjoittaa, ota yhteyttä minuun.
<3 Krisu
Ps. Lähitulevaisuudessa on luvassa juttua pikkumurun 1v. kuvauksista, joten pysykää kuulolla. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, ne piristävät aina!