Ensimmäiset villasukat

Edellisessä tekstissäni mainitsinkin, että olen kutonut villasukat. Tämä on historiallista, nimittäin nämä sukat ovat mun ensimmäiset ja lähiaikoina tuskin tulen toisia tekemään. En siis tarkoita, että villasukkien kutominen olisi ollut jotenkin kamalaa, päinvastoin se oli oikein hauskaa kun kudoin ystäväni kanssa yhdessä.. Mutta kun ystäväni lähti pidennetyltä viikonloppureissultaan kotiin, jäi kutomiseni saman tien. Onneksi ehdin saamaan pikkumurun villasukat valmiiksi tai muuten ne olisi vieläkin kesken.

En ole järin tyytyväinen käsialaan, mutta villasukilta nämä näyttää, joten siihen olen varsin tyytyväinen! Kutomista harrastava ystäväni suositteli ottamaan isommat puikot kuin normaalisti, koska tiesi minun kutovan tiukkaa, mutta niinhän se on käsiala löystynyt, että tais tulla vähän liian harvat sukat poitsulle.. :D

Viimeksi ala-asteella olen aloittanut villasukkia.. Niin, aloittanut. Puikot nirsku ja narsku kun kudoin sormet verellä niin tiukkaa kuin vain suinkin sain. Vuoden minä niitä kudoin kun kaikki muut ehti sillä välin tehdä vaikka mitä muitakin käsitöitä. Onneksi luokallani oli silloinen paras kaverini, joka oli yhtä hidas kutomaan kuin minä. Käsityötunneilla oli vapaus istua vaikka käytävässä kutomassa, joten siellä me aina istuttiin, puhuttiin, vähän kudottiin ja taas puhuttiin. Kun lukuvuosi läheni loppuuan, opettaja totesi, että ei me niistä villasukkia saada, joten niistä tehtiin lyhyet säärystimet. Lankojakaan ei ehditty päättelemään, niinpä ne on edelleenkin päättelemättä!

Vielä on ala-asteella kudotut säärystimet tallessa (pitäsköhän nuo langat nyt yrittää vihdoinkin päätellä.. ;)) Voisinpa väittää, että näissä on siistimpi käsiala kuin noissa äskettäin kutomissani villasukissa.

Kutominen on periaatteessa oikein kiva harrastus, mutta mun innostus tahtoo aina lopahtaa kesken kaiken. Mieluummin käytän aikani sitten esimerkiksi leipomiseen tai muunlaiseen näpräilyyn kuin kutomiseen. Tällä hetkellä mulla on tekeillä viimeistelyä vaille valmis tyynynpäällinen. Aloitin pari vuotta sitten syksyllä kutomaan helmineuloksella tyynynpäällistä olohuoneen sohvalle.. Arvatakin saattaa, että se sitten jäi kaappiin pariksi vuodeksi kunnes tänä syksynä kaivoin sen taas esille ja olen kohta saanut sen valmiiksi. Jospa voin sitten esitellä sen teillekin makoilemassa remontoidun olohuoneen uudella sohvalla.

Hyvin mahtui kaikki elämäni aikana kutomalla tehdyt käsityöt samaan postaukseen. Eipä niitä kovin montaa ole, mutta kuka tietää jos vaikka joskus kutomiskärpänen puraisikin oikein kunnolla! Joskus ainakin olisi kiva kokeilla kutoa tai virkata sellainen suuri nappinen nappitakki pikkumurulle.

<3 Krisu