Näin päivitin Facebook -profiiliini reilu kuukausi sitten, jolloin olin jo hyvin lähellä valmistumista. Niinhän se opinnäytetyö vielä kerran tuli takaisin, mutta pienten viilausten jälkeen se oli lopullisesti vihdoinkin valmis! Yhteensä kolmen ja puolen vuoden puurtaminen päättyi kuin seinään. Fiilikset oli epätodelliset.
Itseoikeutetusti kuvauspaikkana on remontissa oleva olohuone. (Kohta saakin tehdä postauksen valmiista lattiasta!)
Eilen sitten oli suuri päivä kun koululla oli valmistujaisjuhla. Valmistuin ammattikorkeakoulusta juuri sinä päivänä kuin minun valmistumiseksi oli merkattu koulun alkaessa. Voitin itseni ja uskomatonta kyllä, olin luokkani ainoa joka valmistui tuona päivänä. Muutama valmistui etukäteen, mutta noin 50 muuta luokkakaveriani, jotka aloittivat kolme ja puol vuotta sitten, joko keskeyttivät tai valmistuvat myöhemmin. Ehkä tässä on sittenkin aihetta olla edes vähän ylpeä.. Enpä olisi sillon kolme ja puoli vuotta sitten uskonut mitä kaikkea ehtii tapahtua ennen kuin valmistun.. olen naimisissa, meillä on pieni ihana poika ja omistamme omakotitalon. (Eipä menny suunnitelmat ihan niin kuin lukion ekalla luokalla suunnittelin, että omakotitalon voi omistaa vasta yli kolmekymppisenä ja tässä kohtaa matkustan maailmalla villinä ja vapaana.. Nyt voin matkustaa perheen kanssa ja remontoida omaa kotia, vähintään siis yhtä hyvä vaihtoehto!)
Tästä lähtien voitte siis kutsua minua rouva tradenomiksi. Lauseesta kuultaa ehkä pieni sarkastisuus sillä en pidä siitä, että ihmisiä arvotetaan titteleiden mukaan. Tosiasia nyt kuitenkin on se, että valmistuin tradenomiksi ja erikoistumisalanani oli kansainvälinen kauppa ja markkinointi. (blogistani kyllä niin huomaa, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä kun tämä mun blogin ulkoasu ja kuvat on mitä on. :D) Ja toinen vieläkin suurempi tosiasia on se, että en edelleenkään tiedä mitä haluan isona. Pieniä ja vähän suurempia haaveita kyllä on, mutta oliko tämä tutkinto se "haaveammatti" niin tällä hetkellä sanoisin, että ei, mutta aika näyttää. Tästä ammatista vain on erittäin paljon hyötyä monella saralla, joten ei tämä tutkinto ole ollenkaan hukkaan heitetty.
Mies haki kakun kahvilasta, joten vähän ehdittiin jo juhlistaa.
Tällä hetkellä tuntuu, että tipahdin ikään kuin vähän tyhjän päälle. Opiskeluelämä päättyi tällä erää tai paremminkin 15 ja puolen vuoden opiskeluputki. En ole elämässäni pitänyt yhtään välivuotta opiskelusta, joten tämän hetkinen tilanne tuntuu todella hassulta. Nyt olen tienristeyksessä, jossa pitäisi valita jäänkö kotiin kokoaikaisesti vai haenko töitä esimerkiksi kolmeksi päiväksi viikkoon. Olen kyllä jo pistänyt harvoja hakemuksia menemään, sillä itse ajattelen, että vastavalmistuneen on hyvä saada heti työkokemusta juuri siltä omalta alalta. Kuitenkin samaan aikaan kiinnostaisi nyt vihdoinkin nauttia kotiäidin elämästä pikkumurun kanssa ilman minkäänlaista stressiä opiskeluista tai töistä. Kyllä tämäkin asia järjestyy, ehkä se on parempi, että aina ei tiedä mitä nurkan takana odottaa. Nyt täytyy vain nauttia joululomasta! Kunhan se vain alkaa.. Olen lupautunut vielä kahdeksi päiväksi kalatiskin ruuhkaan töihin kahden vuoden tauon jälkeen. Toivottavasti asiakkailta riittää ymmärrystä ja joulumieltä vaikka tiskin takana välillä pitäisikin kaivaa muistia hieman pidempään tai kun mustekalat ja ahvenet menevät sekaisin!
ps. Ens vuoden puolella juhlitaan monta päivää kunhan saadaan remontissakin olevat tilat käyttöön. ;)
<3 Krisu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, ne piristävät aina!