Toivoisin päivään yhden tunnin lisää aikaa

Olette ehkä huomanneetkin, että tämän blogin puolella on ollut kuukauden ajan todella hiljaista. Se ei ole ollut tahallista hiljaisuutta, vaan joskus elämässä on vain tehtävä valintoja. Viimeisimmän kuukauden ajan olen ollut niin kiireinen, että illan viimeisimmät tunnit olen halunnut viettää poikani kanssa, eikä näin ollen aika ole enää riittänyt tämän blogin kirjoittamiseen, valitettavasti!

Minä en ole koskaan pitänyt kiireisestä ja todella aikataulutetusta elämästä, se ei vain sovi luonteelleni. Nyt olen kuitenkin huomannut olevani pieni ihminen, joka ikään kuin säntäilee sinne tänne kalenterin kanssa, jonne on tarkalleen kirjoitettu missä minun pitää olla milloinkin. Herätyskellon soidessa aamulla puol 6 aikoihin ja nukkumaan päästyä illalla 10-12  aikaan, olen monesti todennut, että tämä ei ole ihmisen elämää! Mutta kenen elämää se sitten on?

Tosi asiassa minua välillä oikein huvittaa se, että jokainenhan saa kuitenkin jossain määrin valita miten kiireiseksi oman elämänsä tekee. Toki tietyt seikat määrittelevät jokaisen elämää, joihin ei välttämättä pysty itse vaikuttamaan, mutta miten on niiden asioiden laita, joihin pystyy vaikuttamaan? Itsestä ainakin välillä tuntuu, että on vain niin väsynyt, että ei jaksa vaikuttaa niihinkään asioihin, mihin voisi.

Minä olen kuitenkin sen verran onnekas, että tiedän tarkalleen päivän kun minun työharjoitteluni päättyy ja tämä kiireinen aikataulu helpottaa. Vai helpottaako? Sitten astuvat kuvioihin opinnäytetyön loppukiri, jotta valmistun vuoden loppuun mennessä, pikkumurun muskari, jota olemme odottaneet hartaasti puolen vuoden tauon jälkeen ja kaikki muut suunnitellut ja tekemättömät työt. Ja kaiken päälle tämä ikuisuus projekti, remontti! Niin se vain taitaa olla, että jokainen ihminen tekee itse oman kiireensä. Toisin sanoen, olisiko siitä mitään hyötyä, että päivään tulisi yksi tunti lisää aikaa? Tuskinpa! Kyllähän minä varmasti senkin saisin täytettyä jollakin kiireellä. Tai ehkä sittenkin siitä olisi jotain hyötyä, jos sitten ehtisin harrastamaan sitä liikuntaa tarpeeksi!;)

Jotta tämä teksti ei olisi nyt yhtä kiirettä, täytyy kertoa, että olemme me ehtineet välillä nauttiakin elämästä! Alla näkyy kuvina muutamat meidän pienet ja isommat kuluneen kuukauden ilon hetket. :)

Nämä taisi kukkia jo heinäkuussa, mutta meidän omalle pihalle nousseet kauniit kukat on ollut koko kesän ilo ja ihmetys koko perheelle!

Vietimme miehen perheen kanssa elokuun alussa päivän Söderskärin majakalla. Se oli kyllä kaunis paikka. Suosittelen tekemään päiväretken sinne! :)

Saanko esitellä meidän perheen uusimman tulokkaan, Lakuliinin. Itse en ole koskaan ollut mikään kissafani, mutta eihän tuommoista pientä mustaa pentua voinut vastustaa kun se tuli meille. Lakuliini asustaa meidän vanhassa navetassa ja siitä onkin tulossa mainio hiirien pyydystäjä. Tämä nuori neiti on pikkumurun paras kaveri! ;)

Ja nämä.. Meidän ensimmäiset oman kasvihuoneen tomaatit! Tarviitseeko tästä sen enempää mainitakaan.. häviävät hyvin nopeasti!

Täytyy vielä mainita, että eilen olimme Porvoon Vanhassa kaupungissa Ostosten Yö -tapahtumassa. Yleensä Porvoon Vanhan kaupungin putiikit sulkevat ovensa klo. 16.00-18.00, mutta Ostosten Yönä ne ovat auki klo. 22.00 saakka. Lisäksi siellä on monenlaisia katusoittajia ja esiintyjiä. Se on todella tunnelmallinen ja ihana tapahtuma lämpimänä syysiltana. Harmi, että ei tullut otettu kameraa mukaan, mutta jos vuoden päästä elokuun lopulla teillä lukijoilla on käyntiä Porvoossa, suosittelen ehdottomasti tutustumaan Ostosten Yöhön! :)

Huomenna suuntaamme nokkamme kohti Loviisaa, jossa on Loviisan Wanhat talot -tapahtuma. (Tavoitteenani on muistaa ottaa kamera mukaan sinne, jotta voin tehdä siitä sitten postauksen.) Mutta nyt täytyy kyllä todeta, että vaikka välillä tuntuu stressaavalta ja epämiellyttävän kiireiseltä, niin kyllä meidän elämässä on paljon positiivista kiirettä! Nauttikaamme siitä! :)

Positiivisen kiireistä viikonloppua!

<3 Krisu