Kuka blogin takaa löytyy?

Minä olen lomalla, pikkumuru on päiväunilla ja nyt nautin omasta rauhallisesta hetkestä, jolloin saan olla tekemättä mitään. (paitsi ruoka on tuloillaan, että sitä täytyy tässä samalla hieman vahtia..)

Viime aikoina meidän perhe on viettänyt minun mielestä aivan liian kiireistä elämää ja valitettavasti tiedän, että se tulee jälleen jatkumaan kun ensi viikolla palaan taas työharjotteluun. Kunpa aika pysähtyisi! 

Eilen me kuitenkin vietettiin meidän pienen perheen kesken ihanan rauhallista sunnuntai päivää. Kävimme ulkona syömässä vanhassa navetassa, joka oli remontoitu aikamoisen ihanaksi ravintolaksi. Annoimme mielikuvituksen lentää ja haaveilimme, että joskus meidänkin navetasta tulisi jotain ihanaa ja jotain josta muutkin kuin meidän perhe pääsisi nauttimaan.. Harmittaa, että ei tullut otettua paikasta yhtään kuvaa, joten nyt joudutte käyttämään mielikuvitusta. (Mies kyllä vihjaili, että sinne oltais menossa vielä uudestaan syömään lähiaikoina, joten saa nähdä jos sitä pääsisi vielä kuvailemaankin. ;))

Blogin takaa löytyy siis aikamoinen haaveilija. Olen lapsesta asti saattanut istua tunti kausia katse kaukaisuuteen ja haaveillut! Haaveilu saa hymyn huulille ja hyvän mielen aikaan! Näyttäisi vähä siltä, että pikkumuru on perimässä tämän "haaveilu geenin", sillä hänellä on tapana istua syöttötuolissa ja kesken ruokailunkin tuijottaa jonnekin kaukaisuuteen. Mutta ihmekös tuo, jos hänestä tulee haaveilija, sillä olemmehan me molemmat, minä sekä mieheni aikamoisia haaveilijoita. Se on meidän yhteinen mahtava "harrastus". Parasta on kun jaamme asioita, saamme uusia ideoita ja haaveet paisuu. <3

Koska en ole koskaan oikein esitellyt itseäni, tämä meinaa paisua valtavaksi. Siksi päätinkin, että kirjoitan nyt vain osan siitä, mitä olisin halunnut kirjoittaa ja teen joskus vielä toisen hieman erityyppisen postauksen.

Olen 22 vuotias äiti ja vaimo, joka on vasta aloitteleva bloggaaja. Aloitin blogin pitkän harkinnan jälkeen ja suurella innostuksella, mutta tällä hetkellä aika ei tahdo riittää blogiin asti. Valitettavasti. Osasyy blogin kangerteluun on myös se, että en tällä hetkellä pidä tarpeeksi blogini ulkoasusta ja useimmiten tuntuu, että kuvani ovat niin huonolaatuisia ja harkitsemattomasti räpsäistyjä ettei kukaan tämmöisiä halua katsella. Kiire se selittää tätäkin, mutta myös se, että olen vasta harjoittelemassa valokuvausta ja haaveissa olisi kunnon kamera!

Minä ihmettelen sitä, miten epäkäytännöllisiä lastenvaunujen sadesuojat ovat. Olen kyllä sitä mieltä, että sadesuojat ovat toki hyviä kun suojaavat rattaita, mutta miksi ne on niin hankalia laittaa rattaiden päälle äänettömästi silloin kun lapsi nukkuu? Minulta se ei ainakaan onnistu koskaan ja yleensä aina poika herää siihen kun sadesuoja räpsähtää johonkin suuntaan ja kahisee ja kun minun suusta kuuluu hiljaista murinaa. Lisäksi kovalla sateella meidän sateensuoja päästää paljon vettä sisäänsä. Oiskohan vika siis emmaljungan sateensuojassa vai käyttäjässä? Mene ja tiedä, mutta sen tiedän, että olen sen verran äkkipikainen ja tulinen pikkumyy, että ihmekös tuo.

Tämän pienen pintaraapaisun lopuksi haluan julkaista kuvan itsestäni, joka ei ole kovin mairitteleva, mutta hauska kuitenkin. Yksi puoleni on nimittäin se, että tykkään paljon hassutelusta ja yksi pienimmistä haaveistani onkin järjestää lähitulevaisuudessa naamiaiset tai oikeastaan wanhan ajan kekkerit. Siivosin viime viikolla tuota meidän yläkertaa ja löysin sieltä muutamia retro vaatteita sekä muita hyviä asukokonaisuuksia hassutteluun. Niimpä siinä kävi vain sujahdus kun shortsien ja t-paidan päälle oli vedetty mekko ja minusta oli tullut neitokainen, joka kyseli komealta navetassa touhuavalta rengiltä lähintä bussipysäkkiä. Sitä kun piti päästä kaupunkiin! ;)

Tämmöistä tällä erää.. Antakaahan palautetta! Sekä risuja että ruusuja otetaan ilolla vastaan :)

<3 Krisu