Hyvää juhannusta!

Niin sitä taas vietetään keskikesän juhlaa (vaikka säiden puolesta ei ihan siltä tunnukaan)! Vaikka ilmat onkin ollut välillä aika kylmiä ja sateisia, on täällä meillä ollut muutama lämmin ja aurinkoinenkin päivä. Nauttikaamme siis niistä mitä on ollut ja niin kauan kun kesää on vielä jäljellä, on toivoa vieläkin paremmasta säästä! :)

                                         Juhannusaattona satoi ja paistoi vuoron perään. Jäljelle jäi "timantit".

                               Raparperipiirakkaa omista raparpereistä! Ohje kinuskikissan sivuilta, suosittelen!

Mies rakensi meille alunperin väliaikaisen kasvihuoneen, kunnes joku kesä rakennetaan sitten kunnon kasvihuone, mutta tästä tulikin mun mielestä sen verran hieno, että en taida antaa purkaa sitä ollenkaan! Kyllähän nyt ainakin pari kasvihuonetta kaikilla täytyy olla. ;)

                        

Tällä kertaa pieni kasvihuone tuli täyteen tomaatteja. Täytyy alottaa harjottelee pienellä määrällä. Tulevaisuudessa haluttas kasvattaa tomaattien lisäksi ainakin kurkkua, viinirypäleitä ja yrttejä.

Kyllä nyt onkin sitten tullut syötyä kaikenlaisia herkkuja, mutta kai sitä nyt kerran kesässä.. kröhöm.. ;)

Nauttikaa vielä juhannuksen lopustakin!

<3 Krisu

Muutos makuuhuoneesta kirjastohuoneeksi alkaa

Vihdoinkin loman aika alkaa olee käsillä, joka tarkoittaa samalla yhtä odotettua asiaa eli remonttia! Tällä viikolla on tarkoitus tyhjentää olohuoneen vieressä oleva makuuhuone ja ensi viikolla purkaa sieltä lattia, jotta se saisi rauhassa tuulettua kun olemme vähän aikaa pois kotoa. Heinäkuun alusta sitten tehokkaasti remontoimme makuuhuoneesta kirjastohuoneen ja olohuoneesta entistä viihtysämmän olohuoneen! ;)

Nyt ajattelin kuitenkin esitellä kirjastohuoneeksi muuntautuvaa makuuhuonetta hieman, sillä se on kokenut jo pienen muutoksen. Jokunen aika sitten mies ja minun veli repivät muovimatot makuuhuoneen lattiasta ja alta paljastu nätti lautalattia. Valitettavasti kuitenkaan alkuperäistä lautalattiaa ei voida säilyttää, koska se täytyy repiä pois, jotta lattian alunen saadaan kuntoon. Laitamme sitten uuden lautalattian sekä olohuoneeseen että tulevaan kirjastohuoneeseen ja se maalataan vaaleanharmaaksi. Vaalenharmaa lautalattia onkin ollut minun unelmani jo pitkään ja kohta se on minun omassa kodissani! :)

Ensiksi on kuva siitä minkä näköinen makuuhuone oli kun me muutettiin. Ja sen jälkeen kuva kun muovimatot on revitty pois. (Pahoitteluni kuvien laadusta!)

Olohuone sekä kirjastohuone kokevat ison muutoksen vaalempaan päin. Aikaisemmin jo mainitsin, että lattiasta tulee vaaleanharmaa, mutta myös seinät ja katto maalataan valkoisiksi. Parhaillaan etsin meille talon tyyliin sopivia parilasiovia kirjastohuoneen oviksi, koska haluan että olohuoneesta on näkymä sinne, mutta tarvittaessa huoneesta saa rauhallisen lukupaikan eikä se silti ole kokonaan suljettujen ovien takana. :)

Viikonlopun aikana kävimme shoppailemassa pikaisesti Jumbossa ja Itiksessä ja ai että kun minun teki mieli ostella jos minkälaista sisustustavaraa! Oikein sormet syyhyää päästä sisustamaan remontoituja huoneita! <3 Jo monenlaista mielikuvaa löytyy päästä siitä, mitä kaikkea tänne tulee, mutta saa nähdä mikä on sitten todellisuus. ;)

Mukavaa alkanutta viikkoa!

<3 Krisu

Miksi kuvissani ei näy lapseni kasvot?

Alunperin olin ajatellut kirjoittaa pikkumurun 1-vuotis kuvauksista, mutta aihe vaihtuikin lennosta siitä syystä, että minulla ei ollut siihen juttuun tarpeeksi sopivaa kuvamateriaalia. Ajattelen nimittäin niin, että jos kertoisin 1-vuotis kuvauksista, sisällyttäisin mielelläni siihen myös paljon kuvia 1 -vuotis kuvauksista.. Ja syy siihen, että kuvamateriaalia ei ole, johtuu siitä, etten halua poikani kasvojen näkyvän kuvissa, jotka julkaisen netissä. Syy ei ole siis kuvissa tai niiden määrässä, koska meillä on nyt monta järjettömän hyvää ja laadukasta kuvaa 1 vuotiaasta pikkumurusta, mutta joka niitä tahtoo nähdä, on hänen tultava katsomaan niitä meille. (Kuvaajaa suosittelemme ehdottomasti! Hinta-laatu suhde oli kohillaan ja plussaa ehdottomasti siitä, että lapsikuvaukset hän tekee kotikäyntinä ja osaa käsitellä lapsia! :)) Alla yksi otos, jossa kasvot eivät näy, joten voin sen julkaista täällä.

                                                                                                   Kuva: Janne Kimonen, Studio Blueluna

Kuten olette jo varmastikin huomanneet, minä olen julkaissut täällä kuvia pikkumurusta, mutta ne jotka eivät poikaa ole nähneet kasvotusten, eivät oikeastaan voi sanoa minkä näköinen hän on. Sellainen sanonta on kuin "tieto lisää tuskaa", joka tässä tapauksessa jossain määrin pitää paikkansa. Aikaisemmin olen maininnut, että kulutan vielä koulunpenkkiä ja tämä samainen penkki on osasyy siihen, etten halua julkaista lapsestani kasvokuvia. Minä nimittäin olen yhteensä lukenut noin reilun vuoden verran yritysjuridiikkaa osana opintojani ja koska meillä oli niin järjettömän hyvä juridiikan opettaja, joka oli kolunnut pitkän uransa aikana useita oikeussaleja, jaksoin opiskella hieman extraa. Niinpä kuulemani kauhutarinat kuvien väärinkäytöstä puolsi päätöstäni olla laittamatta kasvokuvia lapsesta nettiin. En halua, että ennen kuin lapseni edes ymmärtää mikä tietokone on, pursuaa netti hänen kuviaan. Eihän hänellä ole edes minkäänlaista sananvaltaa kertoa, etten halua minun kuvia sinne. Pahimmassa tapauksessa muiden laittamat kuvat voivat pilata hänen koko elämänsä.

En tällä kirjoituksella halua syyllistää yhtäkään äitiä, isää, mummoa tai tätiä lapsen kuvien laittamisesta nettiin. Toivon kuitenkin, että me aikuiset ajattelisimme joskus hetken ennen kuin lataamme kuvia esimerkiksi Facebookiin. (Muistakaa ainakin tsekata, että ette koskaan julkaise lapsistanne kuvia "julkinen" asetuksella!) Kuinka moni on lukenut Facebookin käyttäjäehdot, jossa enemmän tai vähemmän selkeästi lukee, että kaikkien sinne ladattujen kuvien oikeudet on Facebookilla. (Joo, en minäkään ole lukenut, mutta olisi ehkä kannattanut..) Onneksi Facebookilla ei kuitenkaan ole valtaa käyttää kuvia ilman lupaasi, joten suurempana uhkana pidän muita käyttäjiä. Esimerkiksi kun jakaa kuvan joko viestinä tai ystävän seinällä, ei kuva poistu koskaan (vaikka poistaisi käyttäjätunnuksen tai kuvan), eikä Facebookilla ole mahdollisuutta kontrolloida mihin kuvaa käytetään. Niinpä riski on aina olemassa vaikka se olisikin vain sen minimaalisen prosentin. Enkä aina suosittele ajattelemaan, että ei se minimaalinen prosentti voi minun kohdallani iskeä, koska kyllä se aina jonkun kohdalla napsahtaa. Tästä maailmasta kun valitettavasti löytyy mitä hullumpia ihmisiä. (Huom. otin Facebookin esimerkiksi, koska olen tutkinut sitä paljon liittyen opinnäytetyöhöni, mutta sama päätee muussakin sosiaalisessa mediassa.)

Myönnän kyllä, että tottakai minustakin on mukavaa katsella muiden lasten kuvia ja etenkin näissä blogeissa se luo lisäarvoa ja mielenkiintoa tekstille. Itsekin jouduin pitkään miettimään, onko blogissani mitään mielenkiintoa, jos kirjoittaessani pojastani, en koskaan julkaise hänestä kasvokuvia. Monesti on myös mieli tehnyt julkaista jokin ihana kuva muidenkin nähtäväksi, mutta koska syystä ja toisesta päätöksemme on olla julkaisematta kasvokuvia pikkumurusta, niin emme niitä myöskään julkaise. Lisäksi tulin siihen tulokseen, että kirjoitan tätä omaksi ilokseni, ja jos joku muukin kiinnostuu lukemaan niin se on vain ihana asia! :) Toivottavasti tässä piakkoin saamme hankittua kunnon kameran, jotta saisi laadukkaampia kuvia tänne blogin puolelle. Tästä maailmastahan ei kuvausaiheet ihan hetkeen lopu! :)

Tästä aiheesta minulla olisi vaikka mitä sanottavaa, mutta rajansa kaikella. Toivottavasti tämä kuitenkin herätti vähän ajatuksia ja asiasta keskustelua voi jatkaa kommentoimalla! :)

<3 Krisu

Kotitekoinen muovailuvaha

Tänään oli jälleen "vapaapäivä", koska olin vielä pikkumurun kanssa kotona silmätulehduksen takia. Eilen kylläkin kävin töissä sillä sain pikkumurun ihanan kummitädin tänne häntä hoitamaan. On siinä reipas ja kullan arvoinen kummitäti kun vapaapäivänsä tuhlasi ja tuli koko päiväksi hoitamaan pientä potilasta.

Niin siinä sitten kävi, että kun olin kotona ja piti valita, että teenkö jotain tärkeää vai jotain hauskaa, valitsin aivan kuin varkain sen hauskan.. No, mutta eikös se niin ole, että kun pikku potilas on saatu päiväunille ja perus arkiaskareet on suoritettu, on lupa tehdä jotain kivaa ja viettää laadukasta omaa-aikaa?! Tällä kertaa se minun "laadukas" oma-aika tarkoitti muovailuvahan tekemistä. ;) Sain siihen siis ohjeen ystävältäni jokin aika sitten ja koska ohje oli niin helppo, niin eihän sitä voinut jättää kokeilematta!

Ohje kuuluu näin:

1 kuppi vehnäjauhoa
½ kuppia suolaa
2 tl leivinjauhetta
 --> sekoitetaan kattilassa ja lämmitetään keskilämmöllä, jonka jälkeen lisätään
1 kuppi vettä
Haluamaasi väriainetta
1 rkl ruokaöljyä
 --> sekoita, kunnes muovautuu palloksi
 --> nosta pöydälle ja vaivaa taikinaksi

Ohje on siis helppo ja kaikki aineet löytyvät yleensä jokaisen kaapista. (Ehkä väriainetta joutuu ostamaan, mutta siitäkin selviää kaupassa käymällä tai sitten jättämällä väriaineen pois. ;)) Minä innostuin muovailuvahan tekemisestä niin paljon, että tein kaksinkertaisen annoksen ja jaoin sen kuuteen osaan, jotta sain usemman eri värisen pallon. Huomatkaa, että kolmella päävärillä (sininen, keltainen ja punainen) selviää, koska sekoittamalla värejä keskenään saa aikaan kaikki muutkin värit, esimerkiksi välivärejä vihreää, oranssia ja violettia. Olenkin tyytyväinen siihen, että massa on tehty syötävistä aineksista, joten se ei ole vaarallista, jos sitä vähän lipsahtaa pikkusen muovailijan suuhun. (Myönnän, että minunkin oli sitä maistettava ja oli kyllä niin suolaista, että piti heti sylkäistä pois. ;))

Kun muovailuvahapurkit koristelee kauniiksi, voi niitä käyttää jopa sisustuksessa. Nämä päätyisivät pojan huoneeseen hyllylle, jos sellainen huone olisi olemassa. ;)

Kansilla leikkiminen olikin se paras leikki.

Tehkäähän kaikki sinkut, mummit, vaarit, perheen äidit ja ihan kaikki muutkin muovailuvahaa! Sillä minusta muovaileminen on niin hauskaa, ettei siihen välttämättä lapsia tarvitse ollenkaan. (Ja parempihan se onkin niin kun kukaan ei ole häiritsemässä tai sotkemassa hienoja taideteoksia.. taidankin seuraavan kerran viettää omaa laatuaikaa muovailuvahan parissa! hehhe ;))

<3 Krisu

Nostalginen pinnasänky

Tässä blogissa on viime aikoina ollut valitettavan hiljaista! Olen kuitenkin todennut, että ei sitä väkisin kannata ottaa kirjoittamisesta stressiä jos yksinkertaisesti ei ehdi kirjoittaa. Välillä harmittaa kun näin viikolla elämä on niin kiireistä.. päivät venyy töissä ja illat stressaan opinnäytetyön kirjoittamista, jolloin en varsinkaan saa sitä kirjoitettua. Olen vähän turhan tavoitteellinen ja sitten kun en saa asioita aikaseksi, olen stressaantunut ja kireä. Stressaan siis vähän sitä sun tätä, kuten niitä tiskaamattomia tiskejä, pölyistä vessan lattiaa ja rikkaruohoja täynnä olevia kukkapenkkejä.. ja siinä samalla yritän olla mahdollisimman hyvä äiti pikkumurulle, joka on joutunut olemaan taas pitkän päivän hoidossa.

Tänään on ollut suoraan sanottuna mahdottoman huono päivä. Heti aamusta alko kaatua niskaan mitä tylsempiä pikkujuttuja, mutta kun niitä pikkujuttuja alko olla vähä isompi kasa niskassa, tuntu että tästä päivästä ei voi selvitä kunnialla. Eipä siitä sen enempää, paitsi sen verran vielä kun päivän päätteeksi pääsin bussiin ja ojensin pankkikorttia lompakosta, (koska bussikortista oli matkat tyhjenneet) sanoi bussikuski sitä kerran höylättyä, että tämä ei käy. Katsoin häntä hölmistyneenä ja änkytin, että "ei käy?". Bussikuski vastasi: "niin, visa electron ei käy meillä". Kerkesin siinä sadasosan sekunnin ajan ajatella minua pientä raukkaa poistumassa nolona bussista ja seisomassa mitään tietämättömänä kadulla vesisateessa ja toteamassa, että näin hyvä päätös tällekin päivälle saatiin. Onnekseni minut kuitenkin päästettiin bussiin, eikä tarvinnut jäädä kadulle pohtimaan elämän menoa. Niin se sankka pilviverho alkoi rakoilemaan ja aurinko pilkisti risukasaankin! :D

No, mutta vihdoinkin päästään otsikon aiheeseen eli pinnasänkyyn. Ostimme noin puoli vuotta sitten tori.fi:stä käytetyn pinnasängyn. Hintaa sängyllä ja patjalla oli huimat 20€. Sängyn osto tuli ajankohtaiseksi silloin aivan yhtäkkiä. Me ei oltu jotenkin tajuttu kuinka ahdasta pikkumurulla oli lainassa olleessa kehdossa ollut kun kerran huomasin hänen ähräävän sängyssä, mutta hän ei päässyt kääntymään, koska kumpikin laita tuli liian nopeasti vastaan. Poika oli silloin jo 8kk, joten kääntyminen olis ollut varmasti ihan mukavaa.. ;)

Tartuin siis tuumasta toimeen ja aloin surffaamaan pojalle sänkyä kun silmiin osui muutama tämmönen nostalginen sänky ja yksi sattui olemaan vielä ihan meidän nurkilla myynnissä. Niinpä se oli sitten pakko mennä ostamaan ajatuksella, että ei se haittaa jos se ei kestäkään kauan, koska ei me siitä paljon makseta. Kävi paremmin kuin hyvin, nimittäin sänky olikin oikein hyvässä kunnossa. Mitä nyt pientä maalia voisi kaivata, mutta toistaiseksi me ei olla sitä maalattu, koska ollaan haluttu säilyttää ajan tuoma rosoisuus sängyssä ja sehän tähän taloon sopiikin!

Sitten vielä siitä nostalgisuudesta.. Sattui nimittäin vielä niin, että minä olen nukkunut tismalleen samanlaisessa sängyssä vauvana. Voiko olla suloisempaa kuin se, että äidillä ja pojalla on ollut samanlaiset sängyt? No, luultavasti aika monikin asia on suloisempaa, mutta ainakin nostalgista tämä on! ;)

Unikavereiden kanssa on turvallista nukkua!<3

Huomenna onkin minulla "vapaapäivä" kun jään silmätulehdusta potevan pikkumurun kanssa kotiin. Eihän tämmöstä tulehdusta kukaan toivo (vaikka hölmöyksissäni sen aivan kuin hain meille), mutta täytyy silti todeta, että loppujen lopuksi pienten asioiden kanssa tässä painitaan. Minä nimittäin sain työni puolesta hankkia lastenkirjoja Somaliaan lastenkotiin vietäväksi. Kyllä sitä tuli muutama kyynel tirautettua kun ajattelikin minkälaisissa oloissa pienet lapsiparat siellä elää, mutta saanpahan auttaa edes pienesti niitä pienokaisia. Varmasti kirjoilla, värityskirjoilla ja värikynillä on paljon suurempi arvo heille kun me osaamme ajatellakaan! HUOM! Muutamia kuvallisia lastenkirjoja vielä kaivattaisiin lisää ja miksei värittämättömiä värityskirjojakin, joten jos joku vielä haluaa lahjoittaa, ota yhteyttä minuun.

<3 Krisu

Ps. Lähitulevaisuudessa on luvassa juttua pikkumurun 1v. kuvauksista, joten pysykää kuulolla. ;)

Terveellisempi kookossuklaa

Minua on jo pitkään kiehtonut kokeilla raakaleivonnaisia, mutta se on aina jäänyt tekemättä syystä tai toisesta. Yksi isoin syy kuitenkin on ollut se, että suurimpaan osaan raakaleivonnaisista on tullut erilaisia pähkinöitä ja koska minä olen pähkinöille allerginen, ei niitä ole tullut kokeiltua.  Oikeastaan olin törmännyt vain sellaisiin raakaleivonnaisiin, joissa on pähkinöitä ja niinpä olen ollut siinä luulossa, että kaikissa ohjeissa on pähkinää, enkä ole keksinyt millä sen voisi korvata.

Talvella löysin instagramin kautta herkullisen sivuston nimeltä Vanelja. Suosittelen ehdottomasti kurkkaamaan! Alkuun tyydyin ihastelemaan vain kuvia, mutta eilen oli kokeiltava minkälaisia herkkuja kookossuklaan ohjeella syntyy. Ja mielettömän hyviä herkkuja sillä ohjeella syntykin! Eikä omatuntoa haitannu vaikka heti kaksi maistoinkin, ;) Siis kaikki, jotka tykkäävät Bounty -patukoista tai kookoksesta, eikun vain leipomaan!

Kookossisus:

3 rkl soseutettua perunaa
3 rkl kotimaista luomuhunajaa
1 tl vaniljauutetta
2 dl kookoshiutaleita
2 rkl sulatettua kookosöljyä

Kaikki ainekset vain sekoitettiin keskenään, jonka jälkeen kookostangot laitettiin pakastimeen puoleksi tunniksi. Lopuksi kookostangot kuorrutettiin raakasuklaalla, jonka seoksen ohje löytyy myös Vaneljan sivulta.

Tällä kertaa itse jouduin tyytymään hieman sovellettuun ohjeeseen, koska pienestä kaupasta, mihin illalla kiireessä menin, ei tietenkään löytynyt kookosöljyä. Kookosöljyn tilalla käytin sitten kookosvoita. Myöskään raakasuklaan valmistukseen minulta ei löytynyt aineksia, jonka takia tyydyin kourrutamaan kookossuklaat erittäin tummalla suklaalla. Näistä seikoista johtuen minun kookossuklaani eivät loppujen lopuksi olleet niin terveellisiä kuin niiden olisi pitänyt olla. Ensi kerralla ehdottomasti kokeilen alusta loppuun ohjeen mukaisia kookossuklaita, joista varmasti tulee myös herkullisia!

Ps. Ostin tänään Brunbergin myymälästä Porvoosta 100 % suklaata. Seuraavaksi sitä siis kokeilemaan. (Niitä ei ainakaan tee mieli syödä kovin montaa kerralla.. ;))

<3 Krisu

Pieniä yksityiskohtia

Tänään ja eilen ollaan saatu iloita keväisen aurinkoisista päivistä! Monien harmaiden ja sateisten päivien jälkeen aurinkoiset ilmat on tuntunu aivan luxukselta. Luontokin on herännyt ja puhjennut kukkaan aivan toisella tavalla. Mikäs onkaan sen ihanempaa kuin juuri leikatun ruohon tuoksu ja lintujen laulu auringon painuessa unten maille? Nii`in, tässä minä istun, kuuntelen kuovin laulua ja annan sanojen soljua. Se on kevään paras aika taas käsillä ja siitä minä nautin!

Kesän lähestyessä mulle on taas alkanu sisustusintokin palailla. Nyt pitäs vaan päästä vähä shoppailee esimerkiksi kehyksiä, jotta saisin kehitteillä olevan taulukollaasin seinälle. Tällä hetkellä seinällä on mieheni lapsena kerhossa kipsiin (tms.) painama käden kuva, joka on näyttämässä kollaasin paikkaa. Käden kuva on vain niin pieni, että ovatpa meillä käyneet vieraat saattaneet hieman ihmetellä keskellä suurta seinää olevaa pientä käden kuvaa, mutta ehkäpä he jo ens kerralla näkevät valmiin kollaasin meillä käydessään. (Tai sitten eivät.. ;))

Taulukollaasista on luvassa oma juttunsa kunhan saan sen valmiiksi, mutta nyt laittelen kuvia pienistä yksityiskohdista sekä ulkoa että sisältä. Toivottavasti tunnelma välittyy teillekin sinne ruudun toiselle puolen!

Kauniisti kukkii kukat vaikka puutarhuri ei olekaan tehnyt niille mitään. ;) Jos joku tietää mitä kukkia nämä on, saa vinkata.

Toin Saksasta tuliaisena vanhoja kirjoja. Auki oleva kirja on peräisin 1800- ja 1900- lukujen vaihteesta, joten kieli ja tekstin ulkomuoto on sen mukaista. Tätä kirjaa tuskin tulee koskaan luettua, koska se on sen verran vaikeaselkoista mun saksankielelle, mutta hieno lisä tämä on meidän kirjahyllyyn.

Karttapallo kuuluu ehdottomasti mun sisustukseen, minä nimittäin rakastan karttoja! Reilu vuosi sitten sain tämän pallon synttärilahjaksi mieheltäni. En halunnut perinteistä sini-vihreetä palloa, koska se ei olisi ollut sisustuksellisesti meille sopiva. Tämä musta-hopea pallo löytyi Saaga sisustuskaupasta Raision Myllystä.

Näissä kahdessa viimeisimässä kuvassa esiintyvät lelut ovat mielestäni ihania myös sisustuksen kannalta. Ne ovat kestäviä, joten niillä saa leikkiä, mutta silloin kun niillä ei leikitä, haluan pitää ne ehdottomasti esillä. Etenkin sitten kun pikkumuru saa oman huoneen, nämä kaksi lelua löytävät sieltä kunniapaikat. ;)

Ihanaa viikonloppua!

<3 Krisu