Kuka hullu saa lapsen kesken opintojen?

Miten sä nyt kesken opiskelujen haluat lapsen? Eikö sitä voi odottaa sen hetken, että opinnot ovat päätöksessään? Wau, oletpa sä reipas! Olen kuullut monenlaisia kommentteja sekä puolesta että vastaan kun sain lapsen kesken opintojeni.

Toinen vuosi oli juuri alkanut ammattikorkeakoulussa kun sain kuulla olevani raskaana. Olin koko ikäni haaveillut omasta lapsesta, joten lapsi oli todellakin toivottu! Alkuunsa asia vaati luonnollisesti totuttelua kaiken tunnemyllerryksen keskellä ja koulun käymistä alkoi miettiä ihan uudelta kantilta. Onko tämä nyt se mun juttu? Mitä jos lopettaisin ja opiskelisin sitten joskus..? Pitääkö kaikki koulukaverit ja opettajat mua nyt ihan hulluna?

Valmistun vielä tämän vuoden puolella kansainvälisen kaupan ja markkinoinnin tradenomiksi. Tällä alalla ollaan ymmärrettävästi urakeskeisiä, business kun on juuri sitä itseään, kaupan tekemistä. Ja jos ei ole ahkera ja tee työtään intohimolla, ei yleensä menestystäkään tule. Arvata saattaa, että ne kaikista urakeskeisimmät koulukaverini eivät voineet ymmärtää valintaani. Juuri kun oltiin alettu luomaan suhteita ympärillä oleviin yrityksiin ja tekemään kunnolla yhteistyötä niiden kanssa niin minä sain ensimmäisen lapseni. Heti meni pieleen, äiti ja business, oh no, huono yhtälö.

En minä kuitenkaan niin ajatellut! Ajattelin, että nyt minulla on ihana lapsi, mutta halusin myöskin ammatin, joten päätin opiskella loppuun samassa tahdissa kuin luokkakaverini. Opiskelu on vaatinut järjestelyä ja juostavuutta monelta osapuolelta ja välillä olen ollut ihan varma, että se oli nyt tässä. Enää en jatka kun tässä ei ole mitään järkeä! Toisinaan on tehnyt mieli maata lattialla, kiukutella ja potkia jääkaapin ovea niin kuin lapsena kun lukemaan opetteleminen tuntui niin vaikealta. Tässä kohden opiskeluja on kuitenkin helppo sanoa, että kyllä tämä kaikki työ kannatti! (Vaikka ei tässä ihan vielä voi huokaista helpotuksesta kun on vielä 12 päivää työharjoittelua jäljellä ja opinnäytetyöstä loppupuolisko tekemättä, mutta kyllä mun mielestä helpotuksen huokaisua voi jo alotella..)

Toisaalta ymmärrän hyvin niitä, jotka pitävät opinnoista taukoa tai keskyttävät opinnot kokonaan äidiksi tulon jälkeen. Paineet valmistumiseen ovat kovat, koska ammattikorkeakoulut saavat rahoituksen valmistuneiden mukaan. Aina kaikki ei myöskään mene lapsen/lapsien kanssa niin hyvin, että kouluun paluuta jaksaisi edes ajatella. Oikeastaan arvostan paljon niitä, jotka uskaltavat tehdä lopettamispäätöksen syystä tai toisesta. Se ei varmasti ole helppoa kenellekään, joka on lähtenyt tosissaan siihen kouluun. 

Itse olen niin periksiantamaton, että olisin todennäköisesti opiskellut loppuun vaikka pää kainalossa (se ei ole aina todellakaan hyvä asia!) ja sitä kuvastaa varmaankin aika hyvin se, että olin lähellä valmistua hieman etukäteen. Viime keväänä iski kuitenkin väsymys ja motivaatio opinnäytetyön kirjoittamiseen loppui kuin seinään. Päätökseni keskeyttää opinnäytetyön kirjoittaminen vähäksi aikaa oli kyllä yksi parhaimmista. Siihen loppui mieletön stressi opinnäytetyöstä ja valmistumisesta etukäteen. Nyt voin jo sanoa, että odotan vähän sitä hetkeä kun pääsen jatkamaan opinnäytetyötä. Välillä on siis hyvästä ymmärtää omat rajat ja toimia niiden mukaan. 

Olin siis se hullu, joka halusi ja sai lapsen kesken opintojen. Olen ehkä vieläkin hieman hullu, mutta haittaakos se? Toisille parasta on se tieto, mitä koulusta saa tulevalle uralle, minulle parasta koko kouluaikana oli tämän pienen ihmeen syntyminen. (Ne koulussa opitut tiedot ja taidot tulee heti hyvänä kakkosena.) Jokainen tekee valintansa siinä määrin kun se on mahdollista.

<3 Krisu