Minä tykkään herkuista!

Minä tykkään herkuista! Sitä asiaa ei voi kierrellä ja kaarrella, sillä täysi totuus piilee noissa kolmessa sanassa. Mutta niin varmasti monet muutkin ihmiset pitävät, oikeastaan lähes kaikki! Ovathan oikein hyvät herkut nyt hyviä ja makee kun maistuu ihmiselle luonnostaan. Ihminen on kuitenkin viisas olento, joka kykenee ajattelemaan, mikä on sairaalloista herkkujen mässytystä ja mikä hyvän maun rajoissa kulkevaa. Eri asia kuitenkin on onnistuuko ihminen siirtämään asian ajatuksen tasolta käytäntöön.

Minulla herkkujen syönti on kausittaista. Tiettynä aikana kuusta voisin syödä kaksin käsin kaiken mitä vain kaapista löytyy, etenkin kaiken suklaisen. Toisinaan taas syön vain syömisen ilosta (eihän kukaan nyt niin teen! :o), jolloin on pakko keksiä vaihtoehtoisia herkkuja. Vähän vähemmän sokerisia ja rasvaisia. Rasva ja sokeri kohtuuttomasti syötynä kun ei tee ihmisen sisäelimille hyvää, vaikka herkkujen syöminen ei näkyisikään suoranaisesti painon nousuna. Itse tiedän kyllä kuuluvani myös siihen heimoon, joiden paino alkaa nousta holtittoman herkkujen ahmimisen seurauksena ja vaikka lihomista ei vielä näkyisikään muille ihmisille, oma olo on kaikkea muuta kuin hyvä.

Itse olen hyvin laiska olemaan millään dieeteillä, ei sen puoleen, että tällä hetkellä olisi tarvetta, mutta juuri sen takia haluan pitää terveydestäni ja itsestäni huolta, jotta siihen ei koskaan olisikaan tarvetta. Ainut ongelma tässä on mieli, joka on myös liian laiska. Kun olen tarpeeksi väsynyt ja kiukkuinen, etsin helppoa syötävää, joka ei yleensä satu olemaan kovin terveellistä. (Uskon, että en ole ainoa!) Siinä onkin opettelemista, että saa pidettyä mielen kurissa ja herkut kohtuudessa!

Toisinaan innostun kovasti kokeilemaan kaikkea uutta ja tämä pätee myös näihin herkkuihin. Viime aikoina olen kiinnostunut terveellisemmistä herkuista, jotka ei nekään kuitenkaan ole niin terveellisiä, että kannattaisi ahmia monta annosta päivästä toiseen. Nämä ovat kuitenkin parempi vaihtoehto rasvaa ja sokeria pursuaville kakkusille ja etenkin silloin kun on se päivä, jolloin mikään ei auta siihen makeen himoon! Suosittelen kokeilemaan vaikka pääsiäisenä jälkiruuaksi!

Tämä on niin makeaa, että pienikin annos riittää taltuttamaan kovankin makeen himon!

Taateli-suklaamousse (väh. 3 hengelle)

200 g tuoreita taateleita (juicy dates)

½ dl tummaa kaakaojauhetta

1 prk (400ml) kookosmaitoa (vain kiinteä osa)
100 % suklaata tai muuta tummaa suklaata

Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi tehosekoittimessa, raasta pala 100 % suklaata päälle ja nauti!

(Resepti Kodin Kuvalehdestä)

Tämän rahkan koostumuksessa minua itseäni häiritsi hieman passionhedelmän pienet kivet, mutta maku oli raikas.

Passionhedelmärahka (n. 4 hengelle)

2 dl kermaa

500 g maustamatonta rahkaa

5 passionhedelmää

(sokeria)

Vatkaa kerma vaahdoksi (kevyemmästä versiosta kerman voi jättää poiskin). Lisää sekaan rahka ja passionhedelmien liha. Itse en pahemmin lisäile sokeria, mutta sitä voi laittaa mielensä mukaan. 

Vaikka itse en tykkää banaanista, niin kyllä se tällä tavalla makean himoon maistui! ;)

Kuorrutetut banaanit (2 hengelle)

1 banaani

muutama pala 85 % tummaa suklaata

kuivattuja karpaloita

(raastettua valkosuklaata)

Leikkaa banaani kahteen osaan, työnnä tikut banaaneihin ja laita hetkeksi pakastimeen jäätymään. Sulata tumma suklaa ja sivele sitä banaanien ympärille. Ripottele suklaan päälle kuivattuja karpaloita tai vaikka pähkinärouhetta. Raastettua valkosuklaata voi lisätä epäterveellisempään muotoon. ;)

Edellä mainittujen herkkujen lisäksi teen toisinaan smoothieita makean nälkään. Variaatioita on monia, mutta tästä linkistä klik löydät yhden vaihtoehdon.

Lopuksi voin vielä todeta, että vaikka välillä on terveellistä osata kieltäytyä kaikista maailman ihanista herkuista, niin kyllä välillä on oikein terveellistä myös nauttia niistä herkuista! Hyvistä herkuista en aio luopua koskaan kokonaan. Oikein suussa sulavalla suklaakakulla on myös positiivisia vaikutteita, se nimittäin piristää päivää ja mikäs sen romanttisempaa kuin yhdessä miehen kanssa nauttia tämmöistä herkkupalaa! :D

Nautinnollista pääsiäisviikkoa! 

<3 Krisu

Meidän talvi kuvina

Nyt on jo maaliskuu ja pääsiäinen lähestyy, joten on aika sanoa hei, hei talvelle ja toivottaa kevät tervetulleeksi! Kevät on ehdottomasti lempivuodenaikani, jolloin musta aina tuntuu, että herään horroksesta. Keväällä myös nauran kilpaa auringon kanssa enkä pysty sulkemaan silmiäni luonnon kauneudelta. Ihmeteltävää ja ihailtavaa riittää joka kevät! Mutta ennen kuin aloitetaan kevät höpinät, muistellaan vielä mennyttä talvea kuvien muodossa.

Tammikuussa pakkaset oli kovia, jolloin tyydyttiin leikkimään sisällä!

Pakkasten jälkeen tuli vesisateet, jolloin päästiin tekemään ensimmäinen lumiukko! Joku tais myös ihastua lumiukon hattuun kun ei ois sitä halunnu lumiukolle ollenkaa luovuttaa!

Joskus voi käydä myös näin, että äiti nukkuu onnensa ohi, mutta onneksi on toimelias pikkupoika, joka osaa tehdä aamupalansa aivan itse! (Kuvan ulkopuolelle on jäänyt avattu libero öljypullo, jota poika oli juomassa kun äiti heräsi..)

Vesisateiden jälkeen sato uusi lumi, jossa oli taas kiva leikkiä yhdessä karvaisen kaverin kanssa!

Pikkumuru kovasti halus yks aamu hiihtämään, joten olihan mun sitten laitettava mielikuvitus valloilleen ja saatava pojalle sukset. Varastosta löytyi mummun aikaisemmin antamat sukset, joista vaan puuttu siteet.. Kengät naruilla suksiin kiinni, kepin pätkät käteen ja menoksi!

Mutta mites siinä sitten kävi? Siinä sitä sitten ihmeteltiin kun sukset jäi kyydistä ja kengissä oli pelkät narut. Ei tainnu musta keksijää tulla! :D

Aurinkoa kohti!

Aurinkoista kevään alkua kaikille! <3

<3 Krisu

Muumimaailman taikatalvi

Miehelläni kun ei ollut hiihtolomaa niin lähdin pikkumurun kanssa meidän ahtaita neliöitä karkuun tänne Turun suunnalle "lapsuudenkotiini". (Lapsuudenkoti heittomerkeissä koska tämä talo ei oikeastaan ole lapsuudenkotini sillä vanhempani muuttivat tähän vasta kun olin jo lähtenyt kotoa pois.) Täällä me sitten olemme viettäneet lähes koko hiihtolomaviikon. Niinpä tästä oli helppo lähteä piipahtamaan muumimaailman taikatalvessa!

Muumithan nukkuvat yleensä talviunta, mutta näin hiihtolomalla muumilaakso herää reilun viikon ajaksi henkiin taikatalven ansioista. Me lähdimme pikkumurun ja siskoni kanssa muumimaailmaan ensimmäistä kertaa näin talvella, eikä tarvinnut kyllä pettyä! Puuhasteltavaa ja katseltavaa riitti talvellakin, mutta parastahan ovat tietenkin itse muumit! Lisäksi sää oli mitä parhain kun pakkasta oli pari astetta ja aurinko paistoi lähes kirkkaalta taivaalta. Voimme vain suositella teille muillekin!

Nipsu oli pikkumurun ehdoton lemppari hahmo!

Paikan päältä sai lainata liukureita, joten kaikki halukkaat pääsi laskemaan mäkeä. Se oli pikkumurustakin huisin hauskaa!

Liukurimäessä oli myös mäenlaskukilpailu, johon osallistuivat kaikki muumit ja halukkaat lapset.

Reippailija-Hemuli kävi ihmettelemässä ja torumassa kun pikkumuru oli joutunut vankilaan!

Niiskuneidin herkät piruetit sai kaikki huokailemaan ihastuneena 

Paikan päältä sai lainata myös suksia ja lumikenkiä. Pikkumuru oli ensimmäistä kertaa suksien päällä ja lähti äidin hämmästykseksi samantien sivakoimaan ihan omin avuin.

Muumitalosta löytyi muumipapan aarrearkku

Vielä huomenna ehtii tekemään vaikka ex tempore vierailun muumimaailmaan! Liput taikatalveen maksavat yli 2- vuotiailta 19€/hlö, kun ostaa etukäteen netistä. Paikan päältä ostettuna ne maksavat 20€/hlö. Alle 2 -vuotiaiden sisäänpääsy on maksuton ja ne myös syövät lounaan ilmaiseksi, aikuisen seurassa tietenkin. Lisäksi (ainakin arkipäivänä) ilmaisia parkkipaikkoja löytyi hyvin Naantalin vanhan kaupungin kupeesta eli kävelymatkan päästä muumimaailmasta.

<3 Krisu

Kolmen viikon ruokalistat

Olen varmasti naputellut googleen jo kaikki mahdolliset hakusanat kun olen miettinyt "mitä tänään syötäisiin?". Kyllä, olen kirjoittanut googleen myös tuon "mitä tänään syötäisiin? -lauseen ja sieltähän tulee tietenkin linkkejä siihen tuon nimiseen ruokaohjelmaan. On sieltä useamman kerran löytynytkin hyviä ja erilaisia ruokaohjeita, mutta silti nuo kokeilut tahtoo jäädä aina siihen yhteen kertaan. Kertoisko tämä siitä, että ne tutut ja perinteiset arkiruuat ovat paras vaihtoehto näin tavallisena arkena?

Mulla on siis tämä iänikuinen ongelma ruuan laiton suhteen ja törmään tähän ongelmaan lähes päivittäin! Tiedän kuitenkin, että en ole ainoa, vaan moni muukin pyörittää samaa ongelmaa päässään. Siksipä päätin listata niitä ruokia mitä me ollaan syöty viime aikoina ja joita on tehty tai voisi tehdä useammankin kerran. Nopeasti mietittynä sain listattua ruokia yllättävän paljon, joten niistä tuli ruokalistat kolmelle viikolle ja vaihtoehtoja jäi vielä jopa yli. Olen yllättynyt ja ehkä hiukan ylpeäkin, meillähän syödään suhteellisen monipuolisesti! Paitsi, että onko nämä listat nyt aina se todellisuus?

Lasagne kuuluu kaivurin kauhaan!

Voin kyllä ihan suoraan kertoa, että nämä ruokalistat mitä tässä postauksessa julkaisen, eivät pyöri meidän jokapäiväisessä elämässä. Kiire, raaka-aineiden puute tai pelkkä laiskuus ajaa oikaisemaan ja hyppäämään monimutkaisemman ruuan ylitse. Helposti sitä valitsee jauhelihalasagnen sijaan pelkän jauhelihakastikkeen ja spagetin, vaikka lasagne maistuisikin paremmalle! Se on taas aivan eri juttu kun tämä sama toistuu viitenä päivänä viikossa tai ainakin joka toinen päivä. Niin ja joka toinen päivän syödään sitten niitä ranskiksii ja nakkeja! No onneksi ei ihan tälle linjalle olla viel lähdetty (eikä toivottavasti lähdetäkään), mutta kyllä viime kesän ja syksyn aikana tultiin melkoisen tutuiksi kaupan pakastealtaan ja puolivalmiiden ruokien kanssa. Se oli sitä todellista ajan puutetta, mutta onneksi se vaihe oli vain väliaikainen!

Tortillassa kastikkeena turkkilainen jugurtti

Nyt kun olen kotiäitinä, mulla on rehellisesti sanottuna ensimmäistä kertaa elämässäni kiinnostusta ruuan laittoa kohtaan. Leipominen on ollu musta aina todella kivaa, kun taas ruuan laitto on ollu se pakollinen paha. Eikä tämä tarkoita sitä, että en pitäisi ruuasta.. Olen kyllä aina ollu hyvän ruuan ystävä, kunhan sitä ei ole tarvinnut itse laittaa, ainakaan yksin! Ruuan laitostakin voi näköjään oppia pitämään. Ei se edelleenkään ole mun se ehdoton lemppari juttu, mutta välillä siihen voi jopa vähä ihastua! Onneksi meidän kolme henkinen perhe ei syö kovin suurta määrää ruokaa kerralla, joten yhdestä kattilallisesta riittää aina kahdelle tai kolmelle ruualle. Ruokaa ei siis tarvi vieläkään laittaa aina ihan joka päivä! ;)

Joskus niiden itse tehtyjen pinaattilettujen tilalla on kaupan lettuja. Päällä on sentään omista mustaherukoista tehtyä hilloa! ;)

Tämän pitkäksi venyneen alkuhöpötyksen jälkeen julkaisen ruokalistat:

1 VIIKKO

Maanantai: Jauhelihakastike & täysjyvä spagetti/perunat
Tiistai: Kanakeitto
Keskiviikko: Uunimakkara & perunamuusi + ruskea kastike
Torstai: Loimulohi/savulohi-mango-granaattiomenasalaatti
Perjantai: Mannapuuro & marjasoppa omista marjoista
Lauantai: Kotitekoinen pizza
Sunnuntai: Uunilohi & perunat +valkokastike ja raikas salaatti

2 VIIKKO

Maanantai: Pinaattikeitto & kanan munat
Tiistai: Jauhelihalasagne
Keskiviikko: Kinkkukiusaus + paljon juustoraastetta
Torstai: Lohikeitto
Perjantai: Tortillat jauheliha-salaatti täytteellä
Lauantai: Kotitekoiset/ kaupan valmiit lohkoperunat & kanan rintapaloja/koipia
Sunnuntai: Possun ulkofile/sisäfile suikalekastike & täysjyvä riisi + raikas salaatti

3 VIIKKO

Maanantai: Nakkikeitto
Tiistai: Kasvis-kanakastike & täysjyvä riisi/pasta/nuudeli
Keskiviikko: Sinihomejuustoiset lihapullat & perunamuusi + ruskea kastike
Torstai: Kasvissosekeitto
Perjantai: Kotitekoiset pinaattiletut + puolukkahillo
Lauantai: Kana-caesar salaatti
Sunnuntai: Kuha/lohifileet pannulla & uuniperunat + raikas salaatti

Lähes jokaisesta ruuasta on mahdollista tehdä erilaisia versioita muuttamalla mausteiden määrää tai sillä, mitä lisää kastikkeeseen. Itse esimerkiksi pidän tulisista ruuista, mutta pienen poikamme takia, en voi tehdä usein todella tulisia ruokia. Kanakeitosta teen yleensä tulisempaa, mutta kompensoin makua lisäämällä sinne koskenlaskija sulatejuustoa. Kanakastiketta taas voi suurustaa hyvin monella tavalla. Itse olen suurustanut vesikastiketta pelkällä maizenajauho-vesi suurusteella tai toisinaan lisännyt tavallista kermaa tai kookoskermaa tai tuorejuustoa tai sulatejuustoa. Lisäksi esimerkiksi lihapullia voi tehdä hyvin monella tavalla. Joskus teen perinteisiä lihapullia, toisinaan taas lisään sinne sinihomejuustoa, fetaa tai vaikka paprikan palasia. Välillä olen myös korvannut kermaviilin lusikallisella sweet chili kastiketta, jolloin koostumuksesta tulee aika paljon erilainen. Salaatteja soisi meilläkin syötävän useammin ruokien yhteydessä, mutta harvemmin sitä ehtii enää salaattia tekemään. Pyrinkin laittamaan mahdollisimman paljon kasviksia ruokiin, jotta edes jostain niitä tulisi. Lisäksi syömme kyllä tuoreita kasviksia ja hedelmiä aamu- väli- ja iltapaloilla.

Tämän postauksen tarkoitus on tuoda edes yksi uusi tai unholaan jäänyt ruoka teidän muidenkin tietoisuuteen. Itse ainakin monesti kaipaan sitä, että voi jakaa ruokalistoja ja vinkkejä muiden kanssa, jolloin saa jotain vaihtelua puolin ja toisin. Toivon siis, että tästä olis jollekin jotain höytyy! :)

Ps. Kysykää rohkeesti tarkempii reseptei, jos joku kiinnostaa enemmän. Voin siitä/niistä kirjoitella sitten erillisiä postauksia. Ja kommentoikaa ihmeessä, jos teillä syödään jotain hyvää, mitä mun listalla ei oo, olen saattanut unohtaa jonkun hyvän perusruuan kokonaan! :)

<3 Krisu

Haikeutta ilmassa

Nyt tuli kyllä haikeus! Mihin se meidän vauva on kadonnut? Ihanahan tuota touhukasta poikaa on katsella, mutta aika se senkun lentää, eikä meillä ole enää vauvaa. Ihan juurihan se mahtui syliini yhdelle käsivarrelle. Kyllähän poika vieläkin mahtuu syliini, mutta ei tahdo enää siinä pahemmin viihtyä ellei ole kipeä tai väsynyt. Touhuumista hänellä riittää!

Viime viikon lopulla otettiin "isolta" pojalta tutti pois ja tällä viikolla lähti syöttötuoli sitä enemmän tarvitsevan matkaan, pikkumuru kun ei siinä enää viihtynyt. Tästä talosta ei siis löydy enää syöttötuolia eikä tuttejakaan. On kyllä todella outo olo, mutta niin ne lapset kasvaa! Seuraavaksi pitäis hankkia pojalle joku korkeempi tuoli tuohon pöydän päähän. Tiedänkin jo minkälaisen haluan, kunhan joskus ehtis kaupoille.

Tutin pois ottaminen on mennyt paljon helpommin kuin osasin kuvitellakaan. Tutti alkoi olla jo todella tärkeä pikkumurulle ja tuntui, että sen olis pitänyt olla joka tilanteessa suussa. Mies sitten yks ilta vaan totesi, että nyt ei enää anneta tuttia, pelkkä uniharso vain. Mua vähän kauhistutti, että nyt jo? Me oltiin kyllä mietitty ja puhuttu asiasta moneen otteeseen, mutta monista syistä johtuen tutista luopumista lykättiin. Etenkään minä en pitänyt asian suhteen kiirettä, sillä pelkäsin, että poika itkisi yöt ja mua alkaisi niin paljon säälittää, että kävisin lykkäämässä tutin suuhun. Onneksi nukkumaan meneminen on sujunut helposti, mitä nyt ensimmäisinä iltoina itkeskeli vähän aikaa sängyssä. Lisäksi isi ja äiti on saanut laulaa aikaisempaa enemmän tuutilauluja. 

Toinen asia mitä pelkäsin, kun tutti otetaan pois, oli että päiväunet loppuvat kokonaan. Ensimmäisenä päivänä näin kävikin ja illalla täällä olikin miestä vastassa aikamoisen väsynyt ja kiukkuinen äiti. :D Nyt päiväunetkin on alkanut sujumaan, etenkin jos pikkumuru saa nukkua ulkona rattaissa. Tuttia pikkumuru vielä muistaa kyllä kysellä, mutta toteaa sitten perään, että "piiloon". Niin se tutti saattaa yllättäen mennä piiloon, eikä tuu sieltä enää takaisin.

Miten teillä muilla on sujunut tutista luopuminen? Mikä on mielestäsi helpoin ikä luopua tutista?

<3 Krisu

Ystävänpäiväyllätys

Kuten te lukijani jo tiedättekin, asumme remontin keskellä pienissä tiloissa. Ei varmaan ole mikään yllätys, että meidän pikkunen poika tahtoo menettää hermonsa aika nopeesti näissä pienissä ympyröissä, etenkin silloin kun hän on kipeänä eikä päästä ulkoilemaan eikä kyläilemään. Siksi minulta kysytäänkin pitkää pinnaa ja mielikuvitusta, jotta saan pojan viihtymään. Pinna kyllä katkee vähän liian usein, mutta mielikuvitustani olen yrittänyt käyttää mahdollisimman paljon.

Tämän hetken ehdoton suosikki ovat muumit, joten täytyyhän sitä olla piirrustuslehtiö, jossa muumit komeilevat kannessa! Nuo stabilot ostin itselleni, mutta niissä olikin sellainen paksumpi kärki, joten pikkumuru saa toisinaan vähän piirrellä niillä. Se onkin aina paras yllätys, jos otan nuo kynät esiin!

Pikkumuru pitää todella paljon piirtämisestä ja maalaamisesta, mutta tiedättehän, jossain vaiheessa se raja tulee vastaan, kuinka paljon piirrustuksia voi säästää ja ripustella seinille. Kaikkihan ne on ihania ja mielellään niitä säästelisi, mutta en kuitenkaan ole sitä äiti tyyppiä, joka vuoraa seinät lapsen piirrustuksilla ja maalauksilla. Vaikka sehän olisi kyllä helppo tapa tapetoida seinät.. Edullistakin. Pitääpä laittaa harkintaan! ;)

Pikkunen taiteilija touhuissaan.. Äiti kyllä taisi vähän auttaa noiden sydämien maalaamisessa.

Niin, koska pikkumurulle oli keksittävä ajanvietettä, joka ei täytä meidän kodin seiniä enempää, sain idean, että teemme pienet ystävänpäiväyllätykset hänen kummeilleen. Pikkumurulla on kolme sinkku kummia ja yksi pariskunta. Yksi kummeista asuu tällä hetkellä Ruotsissa, joten yllätyksiä piti alkaa touhuumaan sen verran varhain, että ne ehtivät hyvissä ajoin postiin. Piirrustuksia oli siis tehtävä neljä. Siitä saatiin loistavaa ajanvietettä neljälle illalle, sillä poika on kuitenkin sen verran pieni, että ei jaksa kovin kauan kerrallaan tehdä yhtä samaa asiaa. Lisäksi kävimme yhdessä ostamassa pienet suklaalevyt kummeille. Samalla tajusin, että pojan 1v. kuvat oli lähettämättä, joten ne sujahti kätevästi samoihin kirjekuoriin piirrustusten ja suklaiden kanssa. Olihan se aikakin saada jo ne kuvat liikkeelle, sillä poikahan on pian jo kaksi vuotta. Kuvistakin saatiin hyvää ajanvietettä vähäksi aikaa, koska tottahan pikkumurusta oli mukava katsella omia kuviaan. En kyllä tiedä ymmärsikö hän, että kuvissa on hän itse, sillä hän hoki "vauva" ja osoitti kuvia.

Vielä ehtii pienet ja isommatkin kätöset askartelemaan omat pienet yllätyspaketit kummeille, mummeille tai ystäville. (Posti ei enää välttämättä takuuvarmasti ehdi perille ystävänpäiväksi, mutta yllätykset on aina kivoja, vaikka tulisivatkin myöhässä.) Piirtäminen, maalailu tai askartelu ylipäänsä onkin loistavaa puuhaa näin sadepäivinä! Täällä aletaan pikkuhiljaa keksiä hieman haastavampia askarteluideoita tälle meidän vilpertille, joka kaipaa koko ajan erilaista puuhasteltavaa.

Viikonlopuksi olen lähdössä mökkeilemään yhdessä ala-aste aikaisten ystävieni kanssa. Nämä meidän mökki viikonloput on kyllä aina aivan mahtavia ja onhan se hyvin erityistä, että on 5 tyttöä tai nykyään jo naista, jotka ovat olleet ystäviä niin pitkän ajan! Mikä onkaan parempi tapa viettää ystävänpäivää kun mökkeillä vanhojen (mutta nuorien ;)) ystävien kanssa! <3 (Mieskin lähtee pikkumurun kanssa samaa matkaa pohjoseen, joten hekin pääsevät kyläilemään sukulaisilla. Toivotaan, että tuo vajaan 500km matka sujuu leppoisasti, sillä pikkumurusta on tullut iso poika, eikä hän omista enää tuttia..)

<3 Krisu

Sairastelua ja laskiaisen viettoa

Me ollaan vietetty lähes koko helmikuun alku neljän seinän sisässä. Pikkumuru alkoi sairastaa viime viikon torstaina ja tänään hän oli vihdoinkin siinä kunnossa, että saatettiin astua jälleen ulos. Pikkumuru kokikin elämänsä tähän asti kovimman kuumeen kun oli kolme päivää 40 asteen kuumeessa. Parhaimmillaan tai oikeammin sanottuna huonoimmillaan kuume nousi 40,5 asteeseen. Lisäksi ripuli ja kova flunssa tuli kylään, joten siinäpä sitä yhtälöä olikin jo tarpeeksi. Aika katkonaisesti ollaan siis nukuttu itse kukin.

Vuoden 2016 aloitus on ollut pikkumurulle hiukka epäonninen, sillä tammikuun loppupuolella hän poltti kummatkin kämmenet kuumalla levyllä. Onneksi toiseen kämmeneen tuli vain pieniä jälkiä ja toinenkin kämmen parani nopeasti kun siihen laitettiin hopeasidos. Vielä kämmenien nahka uusiutuu ja lähes joka päivä pikkumuru esitteleekin kämmeniä, kuinka hän on "epiny" nahkaa pois, vaikka äiti on kyllä kieltänyt. Sellainen pieni sankari täällä asuu! :D

Täällä meilläpäin ei tänä laskiaisena laskettu mäkeä, koska ei ollut lunta. Sen sijaan me käytiin pikkumurun kans pienellä laskiaislenkillä, syötiin hernekeittoa (jota tein elämäni ensimmäisen kerran) ja syötiin myöskin laskiaispullia. Tänään laskiaispullat oli täytetty tuhdilla suklaisella täytteellä. Laskiaissunnuntaina söimme ihan perinteisiä hillolla ja kermalla täytettyjä pullia, joita syömme kyllä ensi vuonnakin! Suklaiset laskiaispullat olivat kyllä mielestäni hyviä, mutta todella makeita ja ehkä kuitenkin vähän liian tuhteja, ei ainakaan sellaisia raikkaita kuten vadelmahillolla ja kermalla täytetyt pullat. No, sitä kun on tämmöinen luonne, jonka täytyy kokeilla aina kaikkea uutta niin pitihän se testata suklaisiakin pullia, vaikka testikerta jää tälläkin kertaa ainoaksi. Mottoni kyllä voisi olla, että "kaavoihin kangistuminen on tylsää". ;)

Suklaatäytteisten laskiaispullien ohje löytyy k-ruoka -sivuilta. 

Täytyyhän sitä edes laskiaisena hernekeittoo syödä!

Viime aikoina on tuntunut, että tää teksti ei oikein solju ja on vaikee kirjoittaa mistään. Lisäksi aika ei tahdo riittää blogiin asti. Todella harmillista, mutta tällä hetkellä ei vain ole mahdollisuutta nipistää lisää aikaa tänne tai se olisi sitten perheeltä pois, jota en halua. Yritän kuitenkin ylläpitää nyt tämmöistä tasasen hidasta tahtia. Postaustoiveitakin otetaan ilomielin vastaan! :)

<3 Krisu