Viime viikon lopulla otettiin "isolta" pojalta tutti pois ja tällä viikolla lähti syöttötuoli sitä enemmän tarvitsevan matkaan, pikkumuru kun ei siinä enää viihtynyt. Tästä talosta ei siis löydy enää syöttötuolia eikä tuttejakaan. On kyllä todella outo olo, mutta niin ne lapset kasvaa! Seuraavaksi pitäis hankkia pojalle joku korkeempi tuoli tuohon pöydän päähän. Tiedänkin jo minkälaisen haluan, kunhan joskus ehtis kaupoille.
Tutin pois ottaminen on mennyt paljon helpommin kuin osasin kuvitellakaan. Tutti alkoi olla jo todella tärkeä pikkumurulle ja tuntui, että sen olis pitänyt olla joka tilanteessa suussa. Mies sitten yks ilta vaan totesi, että nyt ei enää anneta tuttia, pelkkä uniharso vain. Mua vähän kauhistutti, että nyt jo? Me oltiin kyllä mietitty ja puhuttu asiasta moneen otteeseen, mutta monista syistä johtuen tutista luopumista lykättiin. Etenkään minä en pitänyt asian suhteen kiirettä, sillä pelkäsin, että poika itkisi yöt ja mua alkaisi niin paljon säälittää, että kävisin lykkäämässä tutin suuhun. Onneksi nukkumaan meneminen on sujunut helposti, mitä nyt ensimmäisinä iltoina itkeskeli vähän aikaa sängyssä. Lisäksi isi ja äiti on saanut laulaa aikaisempaa enemmän tuutilauluja.
Toinen asia mitä pelkäsin, kun tutti otetaan pois, oli että päiväunet loppuvat kokonaan. Ensimmäisenä päivänä näin kävikin ja illalla täällä olikin miestä vastassa aikamoisen väsynyt ja kiukkuinen äiti. :D Nyt päiväunetkin on alkanut sujumaan, etenkin jos pikkumuru saa nukkua ulkona rattaissa. Tuttia pikkumuru vielä muistaa kyllä kysellä, mutta toteaa sitten perään, että "piiloon". Niin se tutti saattaa yllättäen mennä piiloon, eikä tuu sieltä enää takaisin.
Miten teillä muilla on sujunut tutista luopuminen? Mikä on mielestäsi helpoin ikä luopua tutista?
<3 Krisu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, ne piristävät aina!