lauantai 17. joulukuuta 2016

Olohuoneen yksityiskohtia

Edellisessä postauksessa lupasinkin jo näyttää meidän remontin tuloksia yksityiskohtaisemmin, joten tässäpä niitä nyt sitten olis. Tällä kertaa annan kuvien puhua puolestaan ja jätän lörpöttelyn vähemmälle.


Sisustuksessa ollaan päästy jo hyvään alkuun, mutta vielä se on kesken. Teemme ostoksia mieluummin harkiten, joten pieni keskeneräisyys ei meitä haittaa. Verhot on kuitenkin jo tilattu ja niiden pitäisi saapua ennen joulua! Tässä kohtaa täytyy myöntää, että tämä verho-ostos oli elämäni ensimmäinen olohuoneeseen. Tähän asti (2 vuotta tässä talossa ja tätä ennen 1,5 vuotta kerrostalossa) ollaan pärjätty hyvin ilmankin kun en ole tiennyt minkälaiset haluan ja niimpä olen "säästänyt" rahaa unelmien verhoihin. Lisäksi voitte huomata katosta roikkuvan virityksen, joka ei kyllä ole vieläkään se meidän unelmien lamppu (onkohan sellasta tehtykään?), vaan väliaikainen tee-se-itse-lamppu.

Meille tuli Renovan mustat katkasijat ja valkoset pistorasiat. Ollaan kyllä tyytyväisiä!

Pattereista haluttiin vanhaan taloon sopivat, joten päädyimme Purmon jaeradiaattoreihin ja olemme tähänkin valintaan todella tyytyväisiä!

Tällä hetkellä meidän keittiö on niin pieni, että ruokapöytä on olohuoneessa. Ruokapöydän päällä roikkuu toinen lamppuviritys, design valaisin autotallista kun emme ole vielä saaneet sähköjä kaikkialle. Taustalla näkyy kirjastohuone, joka toistaseksi tekee leikkihuoneen virkaa ja pian muuntautuu meidän makuuhuoneeksi kun toinen puoli alakerrasta menee remonttiin. 




Täällä ollaan jo hyvin joulutunnelmissa, kuusi vain enää puuttuu. Niin ja muutama muukin asia, mutta suhteellisen hyvässä vauhdissa ainakin ollaan jo. Porkkanalaatikot on tullut jo tehtyä, savukinkku tilattua ja tänään viimeset lahjatkin tuli hankittua, tarviiko sitä muuta jouluna ollakaan? ;) Ens viikolla alkaakin kunnon tohina (ainakin pyrkimys) viimesten leipomusten ja joulusiivousten kanssa, mutta huomenna me nautitaan perheen kesken yhteisestä ajasta ja mennään hevostallille hevosii kattoon. Toivottavasti pikkumuru pääsis ratsastaan ku se on hänestä niin mahdottoman hauskaa eikä äiti tai isikään panis pahakseen jos vois kans hyppää satulaan! :)

Ihanaa joulun odotusta kaikille! <3

<3 Krisu

torstai 1. joulukuuta 2016

2 vuotta muutosta - mitä on tapahtunut?

Tänään tulee kuluneeksi tasan kaksi vuotta kun saimme ensimmäisen ihka oman kodin avaimet käteen. Fiilikset oli korkealla kun vihdoinkin sai lopettaa ajattelun, että "..sitten kun meillä on se oma koti ja oma piha..". Tunnelmat omalta osaltani keikahtivat kuitenkin päälaelleen aika pahastikin kun astelimme sisään. Tiesinhän minä sen, että edelliset asukkaat jättivät paaljon huonekaluja, astiat astiakaappeihin ja muuta tavaraa taloon, koska olimme niin sopineet, mutta konkreettisesti kun muuttikin kalustettuun taloon, jonka sisustustyyli oli kaukana omasta, iski ahdistus. Eikä se ahdistus vain niistä huonekaluista tullut, sillä nehän sai raivattua pois, vaan lisäksi kaikista tummista ja pinttyneistä pinnoista, joita ei saanut puhtaaksi vaikka raivopäänä olisi hinkannut. Lisäksi muutimme vuoden pimeimpään aikaan kaupungista maalle, jossa yhtäkkiä ei ollutkaan katuvaloja missään. Pimeänpelkoni lähes tulkoon riistäyty käsistä! Mietin, mitä me olimme menneet tekemään? Siinäpä oli oiva alku romanttisille kuvitelmille omasta kodista ja pihamaasta.

Muuttopäivänä otettu kuva. Kuvasta meidän tavaroita on vain rattaat, ruokalappu, kassi ja laukku.

Onneksi tässä tapauksessa, niinkuin elämässä yleensäkin, on mahdollisuus kääntää nokka ylöspäin. Muuttopäivänä säästyin hillittömältä itkukohtaukselta (vaikka se ei ollut kaukana), kun ihanat siskoni ja miehen sisko tulivat avuksi. Jouluksi saimme raivattua taloon tilaa sen verran, että lopulta vietimme ihanan tunnelmallisen joulun, eikä aatonaaton kiukku purkauksista ollut enää tietoakaan. Kevään mittaan kun valo lisääntyi ja ilmat lämpeni, oli ihanaa kun sai olla omalla pihalla ihan rauhassa. Lisäksi kesällä alkava remontti motivoi kestämään pinttyneitä ja tummia pintoja.

Keväällä 2015 otettu kuva suunnilleen samasta kohdasta kun ylempi kuva.

Nyt muutosta on kulunut se kaksi vuotta ja remonttiakin on tehty jo puoltoista vuotta. Tällä hetkellä remontti on pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta valmis ja olemme erittäin tyytyväisiä lopputulokseen. Nyt nautitaan tästä, vaikka edelleenkin tästä talosta löytyy tummia pintoja ja pinttyneitä kohtia puolen alakerran verran sekä kokonaisen yläkerran verran. Ens keväänä remontti jatkuu, mutta nyt yritetään elää vain ja ainoastaan tässä ja nyt!

Ja tässä tämän hetkinen kuva. 

Vielä on sisustus pahasti kesken ja katosta roikkuu väliaikasii lamppuja pitkien johtojen kera kun ei olla vielä saatu sähköjä joka paikkaan, mutta tälläkin jo pärjää! Myöhemmin teen uuden postauksen yksityiskohdista, mutta nyt on alotettava leipomaan ahkerasti viikonloppua varten! :)

<3 Krisu

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Road trip Pohjois-Norjassa (Tromssa ja Lofootit)

Teimme siis elokuussa kahden viikon road tripin Pohjois-Norjaan. Aikaisemmin julkaisinkin postauksen, joka sisälsi meidän road tripin ensimmäisen viikon. Postauksen voit käydä lukemassa täältä. Tässä postauksessa kerron toisen viikon tapahtumista ja tässäkin postauksessa kuvat näyttelevät pääroolia.

Skarsvågista lähdimme ajamaan Altan kautta Tromssaan. Pohjoisen karu ja puuton luonto vaihtui paljon rehevämpään eteläänpäin ajaessa. Skarsvåg oli niin pieni kylä, että sinne kotiutui hetkessä. Viiden päivän jälkeen tuntui kuin siellä olisi asunut ainakin puolet elämästään. Niimpä puuttomiin vuoriinkin tottui hetkessä ja olikin taas outoa nähdä puita. Reissun parasta antia oli kuitenkin juuri erilainen luonto jo aivan pohjoisimman kärjen ja pohjoisen välillä. Vaikka kun toisaalta ajattelee, niin Norjan luonto on periaatteessa aika yksitoikkoista, vuoria vuorien perään, mutta me ei ehditty kyllästyä alkuunkaan, niin kaunista se on!


-me oltiin täällä ensin. -luovuta jo kaveri, tuo pörisijä on vahvempi ku noi sun sarvet.




ilta kääntyi jo yöksi kun vihdoinkin näimme Tromssan valot

Tromssassa vähän niinkuin unohtui valokuvaaminen. Tai oikeastaan taisimme niin lumoutua kaupungin viehättävyydestä, että ei huvittanut katsella kaupunkia kameran linssin lävitse. Siellä kokemamme tunnelma ja maisemat piirtyivät lähinnä verkkokalvoillemme. 

Tromssa poikkesi muista matkan kohteista siinä mielessä, että siellä oli mahdollisuus tutustua kaupunkielämään ja mahdollisuus shoppailla koko matkan edestä. Jekta Storsenterissä vietimme lopulta aikaa yhden iltapäivän ja seuraavan aamupäivän. Itse ihastuin erityisesti kauppakeskuksen sisustuskauppoihin ja tarttui sieltä mukaan muutama ihana sisustuslöytökin! Jekta Storsenterissä olisi myös ollut viihtyisän näköinen lapsiparkki, mutta valitettavasti alaikäraja oli muistaakseni neljä vuotta, joten pikkumurun viihdyttäminen jäi sitten meidän kontolle. Shoppailun lisäksi matkasimme gondolihissillä Fjellheisenille. Fjellheisenille olisi päässyt myös vaeltamaan, mutta reitti oli suhteellisen jyrkkä, joten emme pitäneet sitä vaihtoehtona väsyneen pikkumurun kanssa. Gondolihissi olikin sitten meille kaikille, mutta etenkin pikkumurulle, mahtava elämys. Gondolihissilippu huipulle ja takas maksoi 170 NOK per aikuinen. Alle 3 -vuotiaat lapset pääsivät ilmaiseksi. 

matka gondolihissillä kesti vain muutaman minuutin

ylhäältä näki koko Tromssan


pikkumuru oli maisemia kiinnostuneempi koirista ja Fjellheisenilta löytyneestä pienestä leikkipuistosta

haikein mielin hyvästit Tromssalle

matkalla Tromssasta Lofooteille



porojen lisäks reissussa näkyi paljon lampaita

Lofooteilla ensimmäinen määränpää oli Henningsvaer




Henningsvaer oli pieni ja kaunis kylä, jonka ehdimme nähdä lyhyen kävelyn aikana. Kylään tutustumisen jälkeen ajoimme Festvågtinden -vuoren juurelle olevalle pysäköintipaikalle. Pikkumuru nukahti juuri sopivasti autoon päiväunille ja minä ja mies oltiin ainoat innokkaat kiipeilijät, joten meidän matkaseurana olleet ystävät jäivät auton luokse kalastelemaan, nauttimaan maisemista ja ystävällisesti vahtimaan pikkumurua. Kaikki saivat tehdä juuri sitä, mitä halusivat. Minä ja mieheni lähdimme hikiselle matkalle kohti Festvågtindenin valloitusta. Olin heti alkuunsa luovuttaa kun näin vuoren juurella olevat isot kivet, joiden kautta nuolet ohjasivat. Onneksi kuitenkin mieheni oli päättänyt kiivetä huipulle asti, joten ei se auttanut kuin seurata perässä, minä kun en aikonut yksin jäädä rannalle ruikuttamaan! Vuoren huippu oli 541 metrii merenpinnan yläpuolella ja alhaalta katsottuna kohosi kohtisuoraan ylöspäin terävineen huippuineen, joten minun näkövinkkelistä näytti mahdottomalta kiivetä sinne. Tämmöselle amatööri vaeltajalle/kiipeilijälle (ilman köysiä siis) huipulle pääseminen oli lopulta enemmän kuin lottovoitto!

Festvågtinden. Korkein huippu, minne kiivettiin, jää tässä kuvassa piiloon tuon toiseksi korkeimman huipun taakse

kauheest ei uskaltanu alaspäin vilkuilla tai muuten alko huimata




matkalla Henningsvaerista Å:hon

Å oli pieni kalastajakylä


Reine


Pieniä leikkipuistoja löytyi joka kylästä, jos ne vaan sattui löytämään. Reinestä löytyi kuitenkin iso leikkipuisto, jossa pikkumuru sai kuluttaa energiaansa. Loppumatkasta olinkin jo aika hyväksi harjaantunut leikkipuistobongari.

Reinestä matkamme jatkui Lofoottien epäviralliseen pääkaupunkiin Svolvaeriin. Svolvaerissa kiertelimme kaupungilla, joka oli sen verran pieni, että oli kierretty nopeasti. Kävimme myös nopeasti pienessä ostoskeskuksessa. Ilma oli aivan huikea, joten kävimme kaupasta ostamassa evästä ja suuntasimme rannalle loppupäiväksi. Vähän harmitti kun en ollut pakannut yksiäkään shortseja saati niitä (pieneksi käyneitä) bikineitä mukaan. Kaiken kuitenkin korvasi pikkumurun riemu kun rannalla sai vapaasti potkia palloa ja pääsi vielä mereen räpiköimään. Illan päätteeksi sytytettiin rannan läheisyyteen nuotio, jossa paistettiin kunnon grillimakkarat. Kylläpä ne maistukin hyvälle!

Svolvaerista löytyi jo vähän korkeampiakin rakennuksia

kuivattua kalaa myytiin monessa paikassa. Olis se varmaan pitänyt maistaa..





Sinne jäi kaunis Norja, mutta onneksi saimme palata kotiin monia kokemuksia rikkaampana. Reissu kokonaisuutena onnistui aivan yli odotusten ja porukka oli mitä mahtavin. Ei voi kuin olla onnellinen ja kiitollinen tämmösestä mahdollisuudesta! 

*osa kuvista on mieheni ja ystäväni ottamia ja ne on julkaistu heidän luvallaan.

<3 Krisu




sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Road trip Pohjois-Norjassa (Skarsvåg, Nordkapp, Honningsvåg, Gjesvaer)

Vietimme elokuussa kaksi viikkoa kesälomaa koko perheen voimin, jolloin suuntasimme vuokratun asuntoauton nokan kohti Pohjois-Norjaa. Meidän pienen perheen seuraksi saimme meidän uskolliset kolmen vuoden takaiset kaason ja bestmanin. Reissusta kertyi yhteensä 5000 ajokilometriä, mutta yllätyksekseni se ei kyllä pahemmin tuntunut. Myös 2- vuotias pikkumies jaksoi istua hänen mittakaavassaan erittäin hyvin! Loma onnistui kaiken kaikkiaan aivan yli odotusten, sillä edes mukaan pakatuille sadevaatteille ei ollut ollenkaan käyttöä! Paremminkin bikinit ois saanut olla mukana, ainakin sitten kun ei oltu enää Jäämeren välittömässä läheisyydessä. (paitsi että enhän minä edes omista sopivia bikineitä..)

Matkamme starttasi Etelä-Suomesta, josta suuntasimme kohti Kokkolaa hakemaan viimeisenkin matkustajan kyytiin. Kokkolasta ajoimme oulun kautta Rovaniemelle ja siitä kohti Inaria. Alla olevassa kuvassa on ensimmäinen määränpää Norjan puolella merkattu punaisella pisteellä. Piste on Norjan pohjoisimman kalastajakylän Skarsvågin kohdalla.


kauniit maisemat ne on suomenkin lapissa

ensimmäinen pysähdys Norjan puolella

Skarsvåg sijaitsee samalla pienellä saarella Nordkapin kanssa, jonne pääsee merenalaista tunnelia pitkin


Skarsvågissa me majoituimme viisi yötä yhdessä kylässä olevista omakotitaloista, jonka saimme tuttavan kautta käyttöömme. Siellä saimme olla ihan vain rennosti. Halukkaat pääs vaeltamaan ja kalastelemaan. Sai ne kalastajat saalistakin, joten pääsimme kaksi kertaa savustamaan seitiä kun tajusimme ottaa sähkösavustimenkin mukaan. Teimme autolla päiväretkiä myös samalla saarella oleviin muihin kyliin. Honningsvåg oli hieman isompi kylä, josta löytyi ruokakauppa ja muutama muu putiikki. Gjesvaer taas oli erittäin söpö kalastajakylä, jossa oli vain ihana nauttia auringonpaisteesta ja maisemista. Ja Nordkapp oli kyllä maksamisen arvoinen paikka, etenkin kun samalla lipulla sai käydä 24 tunnin sisällä niin monesti kuin halusi, joten me suuntasimme sinne toistamiseen auringonlaskun aikaan. 

Lapsiperheen näkökulmasta ainoa ongelma oli se, että kaikki kylät oli meren äärellä, eikä kävelysiltojen yms. kaiteet olleet kovinkaan kummoisia. Lasta, joka ei ole tottunut veden ääressä elämään, kiinnosti vähän liikaakin meren elämä. Vähän hulluakin, mutta vaikka meitä oli 4 aikuista yhtä lasta kohtaan, välillä tuntui, että kädet ei silti riitä. Kallioiden ja siltojen reunoilla oli vain ne parhaat leikkipaikat ja tietenkin sitä mentiin juosten paikasta toiseen. Tietenkin kylissäkin vieraillessa olisi voinut laittaa pikkumurun rinkkaan, mutta oli hänenkin päästävä välillä juoksentelemaan. Etenkin kun sattuu olemaan poika, jolla energiaa riittää ja riittää! Ihme ja kumma, silti selvittiin ilman haavereita! Mutta ymmärrän kyllä miksi kylissä vierailevat muut turistit olivat lähes yksistään aikuisia..



kylä jäi suhteellisen aikasin varjoon kun aurinko painui vuorten taa


kylässä lenkkiseurana oli enimmäkseen "porukkaa" niin kuin meidän 2-vuotias poroista totesi



Kirkeporten Skarsvågissa oli lyhyen vaelluksen päässä kylästä

tällä pojalla energiat ois aina vain riittäneet kiipeilemiseen






Nordkapp



Nordkapissa auringonlaskua ihailemassa

meidän pieni perhe




Honningsvåg


matkalla Gjesvaeriin

Gjesvaer

viimeisenä iltana Skarsvågissa iltalenkillä

Jaan tämän reissun kahteen eri postaukseen, jotta ei menisi mahdottoman pitkäksi. Tässä oli aikalailla reissun ensimmäinen viikko. Toinen viikko vietettiinkin kokonaan asuntoautossa ja liikuttiin enemmän. Siitä tulossa oma postauksensa lähiaikoina. :)

*osa kuvista on mieheni ja ystäväni ottamia ja ne on julkaistu heidän luvallaan.

<3 Krisu