tiistai 29. joulukuuta 2015

Joulu

Eilen kotiuduttiin reissulta Turun suunnalta. Me oltiin viettämäs joulua mun lapsuudenkodissa eli pikkumurun mamman ja pappan luona. Joulu meni oikein rennosti syödessä, porukalla lautapelejä pelatessa ja valvoessa.. Oonkin aina ihmetelly sitä kun loman jälkeen puhutaan et palataan virkeenä takas töihin/kouluun tms. niin mää kyl oon palannu jokaselt lomalta aina entistä väsyneempänä. Mä oon aina ollu sellanen yökukkuja mutta lomilla se vaan pahenee eikä näin iän karttues sitä enää tahdo jaksaa samanlai sit seuraavana päivänä. No, jospas sitä joskus löytäs tähänkin asiaan kultasen keskitien. ;)

Kyllä se vähän jännitti istua pukin syliin (etenkin kun oli tullu syötyä sen verran tuhdisti, vaikka kamera kyl jotenkin omituisesti leventää tota mun päätä.. en mä niin kauheesti kuitenkaa syöny, ehkä.. tai ehkä ihan vaa vähä ähkyyn muutamana päivänä.)

Pikkumuru pelkäs pukkia ihan toden teolla. Ensin yritettiin laittaa yksin istuu pukin syliin, mutta tuli niin kauhee huuto, että piti mennä äitin kans yhdessä. Läpyn kuitenkin suostu pukille antamaan vaikka sekin alko itkettää. Kävikös muilla muuten joulupukkia, jonka iho oli kärähtänyt punertavan ruskeeksi Kaliforniassa? Oli vissiin pukilla ollu onnistunut lomareissu kun oli niin nuortunu ja innostu jopa laulaa lurittelemaankin. Pukki oli myös niin vitsikkäällä tuulella, että koko porukka sai nauraa vedet silmissä.. Kuulema joulupukillakin on Instakramppi!


Lahjat ehti kuusen alta jo lähes hävitä ennen kun kerkesin käskyttää kuvaajana ollutta miestäni ottamaan niistäkin kuvan. Täytyy kyllä sanoa, että miehelläni on mielikuvitusta kun paketoi mulle osotetun lahjan mainoslehtisiin. (Eikä itse lahjakaan ihan noin iso ollut, sillä se oli laitettu pahvilaatikkoon, jossa yli puolet oli sanomalehtiä.. :D mutta lahjaan olin silti enemmän kuin tyytyväinen!) Kuusen alimmilta oksilta joulukoristeet nous yks kerrallaan korkeemmalle kun menossa mukana oli sen verran monta pientä innokkasta koristeiden ihastelijaa. Päästiinpähän edes jouluna kaikki helpommalla.



Pikkumurun paketeista paljastui mm. legopaketti ja yöpuku. Legoja pikkumurulla ei ennestään ollut ja niistä tulikin aivan ehdottommat suosikkilelut. Legot on kyllä sellasia, että niihin ihastuu aika helposti koko perhe. En tiiä kuka niillä on eniten innossaan rakennellu.. minä, mies vai pikkumuru. ;)

<3 Krisu

tiistai 22. joulukuuta 2015

Lattialaudat asennettuna

Täällä sitä mies on porannu lattialautoja kiinni lähes jokainen ilta yömyöhään asti. Nyt lattia on paikallaan ja me voidaan alottaa joulun vietto! Minäkin selvisin kunnialla nämä työpäivät kalatiskin takana kahden vuoden tauon jälkeen, joten todellakin ollaan ansaittu pieni joululoma! Ennen joululomalle siirtymistä päivitän kuitenkin vielä remonttikuulumiset tänne.


Lattiarungot paikallaan ja sen alla kulkee lämmitysputket.


Lämmöneristeeksi puhallettiin selluvilla reilusti yli. Aika kivan pehmee patja olis tommonen! ;)


Selluvilla paineltiin tiiviiksi, jotta se ei painuisi myöhemmin.

Selluvillan päälle laitettiin ilmansulkupaperi, joka teipattiin tiiviiksi saumakohdista.


Lattialaudat esittelyssä! Lauta on kuusipuuta ja leveydeltään 95mm. 


Ja näin pääsen vihdoinkin kertomaan, että olemme saavuttaneet saman tason mistä heinäkuussa lähdettiin purkamaan. Huh, kyllähän tähän ollaan jo aikaa saatu kulumaan! Ensi vuoden puolella palataan sitten siihen miten lopulta päädymme käsittelemään lattian. 

Seuraavaksi on vuorossa lattian peittäminen ja sitten päästään seinien kimppuun! Arvatkaa vaan, olenko innoissani kun mäkin pääsen tekemään omia kädenjälkiä seiniin.. Hehe. Ehkä kuitenkin maalaan ihan telalla, mutta siis munkin kädenjälki pääsee näkyviin. Nyt olemme valmiita aloittamaan joululoman, joten lattian siivoukset parempaan kuvauskuntoon saa odottaa. Tässä nyt vain esimakua siitä, minkälaista lattiaa meillä on. :)

Rauhallista joulua kaikille lukijoille! <3

<3 Krisu

Marmeladi makeiset

Innostuin pari viikkoa sitten tekemään ensimmäistä kertaa elämässäni itse marmeladi makeisia, joka sinällään on aika outoa, koska itse en syö marmeladeja. Nämä marmeladit vain ovat aika paljon makoisampia kun ne on tehty omista marjoista, joten olihan näitä muutama maisteltava. Ohjeen poimin jostakin mainoslehtisestä tai asiakaslehdestä, en muista enää mikä lehti se tarkalleen oli. Lehti oli kuitenkin sellainen, jota en yleensä edes lukisi, mutta koska heti kannessa mainostettiin marmeladien ohjetta, oli lehti luettava läpi.


Marmeladi makeiset on yllättävän helppoja ja yksinkertaisia tehdä! Ainoastaan ne vaativat kärsivällisyyttä sillä marmeladien kuivattaminen kesti lähes viikon vaikka ohjeessa puhuttiin parista- kolmesta päivästä. Lisäksi marmeladien tekemiseen tarvitaan agar agaria, jota itse ainakin ostin apteekista 50 gramman purkissa. 50 gramman purkki agar agaria maksoi reilu 10 €, joten halvasta leivontatarvikkeesta ei voi puhua. Joka tapauksessa tämä oli todella mielenkiintoista kokeilla valmistaa itse marmeladeja ja ne jopa onnistuivat heti ensimmäisellä kerralla, joten ohjeen täytyy olla hyvä!

Itse tein sekä mustikka-mustaherukkamarmeladeja että mansikka-punaherukkamarmeladeja. Näitähän voi tehdä mistä vain omista lempimarjoista kunhan vain pitää ohjeessa olevat mittasuhteet samana.


Mustikka-mustaherukkamarmeladit 

3dl mustikoita
9dl mustaherukoita
3dl vettä keittämiseen
n. 2dl vettä laimentamiseen
n. 4dl sokeria, maun mukaan
1rkl agar agaria (=15g)

Pinnalle erikoishienoa (Siro) sokeria tai sulatettua suklaata.

1. Vuoraa kantikas astia (n. 15cm x 25cm) leivinpaperilla.
2. Keitä mustikoita ja mustaherukoita vedessä sen aikaa, että marjojen mehu irtoaa. Kaada seos siivilään ja puserra lusikalla marjoista kaikki mehu pois. (Me syötiin marjamössöä ensin kaurapuuron kanssa ja loput turkkilaisen jugurtin kanssa ja oli hyvää!)
3. Mittaa mehu ja lisää tarvittaessa vettä niin paljon, että saat yhteensä 7dl nestettä.
4. Lisää sokeria sen verran, että maku hellii mieltä ja kieltä.
5. Sekoita mehun joukkoon agar agar -jauhe ja keittele hiljalleen n. 5 min.
6. Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun vuokaan suhteellisen nopeasti, sillä hyytyminen alkaa melko nopeasti.
7. Kun marmeladilevy on kiinteä n. parin tunnin kuluttua, leikkaa siitä terävällä veitsellä kuutioita tai ota muotilla kuvioita. Huomioi, että makeiset kutistuvat jonkin verran kuivuessaan.
8. Kuivattele makeisia huoneenlämmössä leivinpaperin päällä käännelleen niitä kupeelta toiselle vähintään pari päivää. Tässä ei pidä hoppuilla, muuten sokerointi sulaa makeisten pintaan.
9. Sokeroi nahkeat marmeladit ja pakkaa  kauniisiin purkkeihin tai esim. sellofaaniin. 


Mansikka-punaherukkamarmeladit

4dl mansikkasosetta
3dl laimentamatonta punaherukkamehua
n. 2dl sokeria, maun mukaan
1 rkl agar agaria (=15g)

Pinnalle erikoishienoa (Siro) sokeria tai sulatettua suklaata.

1. Vuoraa kantikas astia (n. 15cm x 25cm) leivinpaperilla.
2. Soseuta sulatetut pakastemansikat sileäksi soseeksi esim. tehosekoittimella ja kaada kattilaan.
3. Lisää punaherukkamehu, sokeri ja agar agar. Keitä niitä hiljalleen n. 5 min.
4. Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun astiaan.
5. Hyydytä, kuivattele, leikkaa ja kuorruta yllä olevan ohjeen mukaan.


Nämä marmeladit lähtee tällä kertaa joululahjaksi. Nämä onkin oikein herkullinen lahja heille, jotka pitävät marmeladeista. Lisäksi itse tehty lahja on aina tehty ajatuksella ja rakkaudella, joten ainakin itsestäni on ihanaa saada jotain uniikkia.

<3 Krisu

lauantai 19. joulukuuta 2015

Valmistunut

Nyt on kyllä vähintään yhden Facebook -päivityksen aika! Olen nimittäin viimeisen vuoden enemmän tai vähemmän innostuneesti pyöritellyt päässä sanoja Facebook -markkinointi, sosiaalinen media, Instagram, Twitter jne.. Erityisen ahkerasti olen kuitenkin, ehkä pakonkin edessä, joutunut paneutumaan Facebookin ihmeelliseen maailmaan paljon syvällisemmin kuin tavallinen Facebook -käyttäjä koskaan. Nyt tämä kaikki on ohitse, enkä tiedä pitäisikö tässä itkeä vai nauraa. Valmis opinnäytetyö on vihdoinkin lähtenyt sähköisiä lankoja pitkin eteenpäin! Nyt saan luvan kanssa elää tässä hurmoksessa kunnes opinnäytetyö singahtaa takaisin kertoen kaipaavansa vieläkin vähän viilausta ennen julkaisemista..

Näin päivitin Facebook -profiiliini reilu kuukausi sitten, jolloin olin jo hyvin lähellä valmistumista. Niinhän se opinnäytetyö vielä kerran tuli takaisin, mutta pienten viilausten jälkeen se oli lopullisesti vihdoinkin valmis! Yhteensä kolmen ja puolen vuoden puurtaminen päättyi kuin seinään. Fiilikset oli epätodelliset.

Itseoikeutetusti kuvauspaikkana on remontissa oleva olohuone. (Kohta saakin tehdä postauksen valmiista lattiasta!)

Eilen sitten oli suuri päivä kun koululla oli valmistujaisjuhla. Valmistuin ammattikorkeakoulusta juuri sinä päivänä kuin minun valmistumiseksi oli merkattu koulun alkaessa. Voitin itseni ja uskomatonta kyllä, olin luokkani ainoa joka valmistui tuona päivänä. Muutama valmistui etukäteen, mutta noin 50 muuta luokkakaveriani, jotka aloittivat kolme ja puol vuotta sitten, joko keskeyttivät tai valmistuvat myöhemmin. Ehkä tässä on sittenkin aihetta olla edes vähän ylpeä.. Enpä olisi sillon kolme ja puoli vuotta sitten uskonut mitä kaikkea ehtii tapahtua ennen kuin valmistun.. olen naimisissa, meillä on pieni ihana poika ja omistamme omakotitalon. (Eipä menny suunnitelmat ihan niin kuin lukion ekalla luokalla suunnittelin, että omakotitalon voi omistaa vasta yli kolmekymppisenä ja tässä kohtaa matkustan maailmalla villinä ja vapaana.. Nyt voin matkustaa perheen kanssa ja remontoida omaa kotia, vähintään siis yhtä hyvä vaihtoehto!)



Tästä lähtien voitte siis kutsua minua rouva tradenomiksi. Lauseesta kuultaa ehkä pieni sarkastisuus sillä en pidä siitä, että ihmisiä arvotetaan titteleiden mukaan. Tosiasia nyt kuitenkin on se, että valmistuin tradenomiksi ja erikoistumisalanani oli kansainvälinen kauppa ja markkinointi. (blogistani kyllä niin huomaa, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä kun tämä mun blogin ulkoasu ja kuvat on mitä on. :D) Ja toinen vieläkin suurempi tosiasia on se, että en edelleenkään tiedä mitä haluan isona. Pieniä ja vähän suurempia haaveita kyllä on, mutta oliko tämä tutkinto se "haaveammatti" niin tällä hetkellä sanoisin, että ei, mutta aika näyttää. Tästä ammatista vain on erittäin paljon hyötyä monella saralla, joten ei tämä tutkinto ole ollenkaan hukkaan heitetty. 


Mies haki kakun kahvilasta, joten vähän ehdittiin jo juhlistaa.

Tällä hetkellä tuntuu, että tipahdin ikään kuin vähän tyhjän päälle. Opiskeluelämä päättyi tällä erää tai paremminkin 15 ja puolen vuoden opiskeluputki. En ole elämässäni pitänyt yhtään välivuotta opiskelusta, joten tämän hetkinen tilanne tuntuu todella hassulta. Nyt olen tienristeyksessä, jossa pitäisi valita jäänkö kotiin kokoaikaisesti vai haenko töitä esimerkiksi kolmeksi päiväksi viikkoon. Olen kyllä jo pistänyt harvoja hakemuksia menemään, sillä itse ajattelen, että vastavalmistuneen on hyvä saada heti työkokemusta juuri siltä omalta alalta. Kuitenkin samaan aikaan kiinnostaisi nyt vihdoinkin nauttia kotiäidin elämästä pikkumurun kanssa ilman minkäänlaista stressiä opiskeluista tai töistä. Kyllä tämäkin asia järjestyy, ehkä se on parempi, että aina ei tiedä mitä nurkan takana odottaa. Nyt täytyy vain nauttia joululomasta! Kunhan se vain alkaa.. Olen lupautunut vielä kahdeksi päiväksi kalatiskin ruuhkaan töihin kahden vuoden tauon jälkeen. Toivottavasti asiakkailta riittää ymmärrystä ja joulumieltä vaikka tiskin takana välillä pitäisikin kaivaa muistia hieman pidempään tai kun mustekalat ja ahvenet menevät sekaisin!

ps. Ens vuoden puolella juhlitaan monta päivää kunhan saadaan remontissakin olevat tilat käyttöön. ;)

<3 Krisu

tiistai 15. joulukuuta 2015

Ensimmäiset villasukat

Edellisessä tekstissäni mainitsinkin, että olen kutonut villasukat. Tämä on historiallista, nimittäin nämä sukat ovat mun ensimmäiset ja lähiaikoina tuskin tulen toisia tekemään. En siis tarkoita, että villasukkien kutominen olisi ollut jotenkin kamalaa, päinvastoin se oli oikein hauskaa kun kudoin ystäväni kanssa yhdessä.. Mutta kun ystäväni lähti pidennetyltä viikonloppureissultaan kotiin, jäi kutomiseni saman tien. Onneksi ehdin saamaan pikkumurun villasukat valmiiksi tai muuten ne olisi vieläkin kesken.

En ole järin tyytyväinen käsialaan, mutta villasukilta nämä näyttää, joten siihen olen varsin tyytyväinen! Kutomista harrastava ystäväni suositteli ottamaan isommat puikot kuin normaalisti, koska tiesi minun kutovan tiukkaa, mutta niinhän se on käsiala löystynyt, että tais tulla vähän liian harvat sukat poitsulle.. :D

Viimeksi ala-asteella olen aloittanut villasukkia.. Niin, aloittanut. Puikot nirsku ja narsku kun kudoin sormet verellä niin tiukkaa kuin vain suinkin sain. Vuoden minä niitä kudoin kun kaikki muut ehti sillä välin tehdä vaikka mitä muitakin käsitöitä. Onneksi luokallani oli silloinen paras kaverini, joka oli yhtä hidas kutomaan kuin minä. Käsityötunneilla oli vapaus istua vaikka käytävässä kutomassa, joten siellä me aina istuttiin, puhuttiin, vähän kudottiin ja taas puhuttiin. Kun lukuvuosi läheni loppuuan, opettaja totesi, että ei me niistä villasukkia saada, joten niistä tehtiin lyhyet säärystimet. Lankojakaan ei ehditty päättelemään, niinpä ne on edelleenkin päättelemättä!

Vielä on ala-asteella kudotut säärystimet tallessa (pitäsköhän nuo langat nyt yrittää vihdoinkin päätellä.. ;)) Voisinpa väittää, että näissä on siistimpi käsiala kuin noissa äskettäin kutomissani villasukissa.

Kutominen on periaatteessa oikein kiva harrastus, mutta mun innostus tahtoo aina lopahtaa kesken kaiken. Mieluummin käytän aikani sitten esimerkiksi leipomiseen tai muunlaiseen näpräilyyn kuin kutomiseen. Tällä hetkellä mulla on tekeillä viimeistelyä vaille valmis tyynynpäällinen. Aloitin pari vuotta sitten syksyllä kutomaan helmineuloksella tyynynpäällistä olohuoneen sohvalle.. Arvatakin saattaa, että se sitten jäi kaappiin pariksi vuodeksi kunnes tänä syksynä kaivoin sen taas esille ja olen kohta saanut sen valmiiksi. Jospa voin sitten esitellä sen teillekin makoilemassa remontoidun olohuoneen uudella sohvalla.


Hyvin mahtui kaikki elämäni aikana kutomalla tehdyt käsityöt samaan postaukseen. Eipä niitä kovin montaa ole, mutta kuka tietää jos vaikka joskus kutomiskärpänen puraisikin oikein kunnolla! Joskus ainakin olisi kiva kokeilla kutoa tai virkata sellainen suuri nappinen nappitakki pikkumurulle.

<3 Krisu

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Joululahja vähävaraiseen perheeseen

Olen pitkään haaveillut auttavani jollakin tavoin jotakuta avun tarpeessa olevaa. Tähän asti apua on tullut tarjottua lähinnä lastenhoidon muodossa tutuille (niin, ja olinhan lukioikäisenä kuukauden verran unisefin lahjoittajanakin.. sitten ei ollu enää varaa! :D), joka ei sekään huono asia ole, mutta nyt halusin näin joulun alla ilahduttaa jotain tuntematonta lasta. Suomessakin köyhyys on kasvanut ja vähävaraisia perheitä on entistä enemmän. Tällä kertaa päädyin siis antamaan apua omalla paikkakunnalla tuntemattomalle perheelle.

Huomasin paikallisessa Salessa joulukuusen, jossa oli lappuja. Lapuissa luki esimerkiksi poika 5v. tai tyttö 9v. Siinä se oli, mitä olin etsinyt! Olin jo kysellyt mieheltä, että onko hänellä työmaakäyntiä 30km päässä olevassa kunnassa, kun siellä olis semmonen kuusi, mistä sais ottaa lapun ja antaa lahjan vähävaraisen perheen lapselle. Eipä ollu miehellä siellä käyntiä, mutta onneks niitä kuusia löytyi lähempääkin.


Tänä vuonna me päätimme, että emme osta kummilapsille joululahjoja. Meillä on yhteensä 6 kummilasta, joista jokainen saa varmasti enemmän kuin yhden paketin jouluna. Sitä paitsi viime aikoina on tuntunut, että lahjojen keksiminen joillekin kummilapsille on hyvin hankalaa.. Mieluummin sitten panostaa kunnolla siihen synttärilahjaan ja vaikka tekee kummilapsen kans yhdessä jotain kivaa. Me ollaankin käytetty kaikki kummilapset vuorollaan, nuorinta kummilasta lukuunottamatta, muumimaailmassa. Ne on ollu aivan mahtavia reissuja!

Tästä syystä ajattelin, että haluan antaa jollekin lapselle lahjan, joka muuten mahdollisesti jäisi kokonaan ilman. Pitkään kiersin sitä kaupassa ollutta joulukuusta ja mietin, että otanko lapun, jossa luki poika 5v. vai lapun, jossa luki tyttö 13v. Tunteeni käski ottaa poika 5v. lapun, mutta kun huomasin. että tyttö 13v. lappuja oli useampia, halusin ottaa yhden niistä. Tänään vein paketin paketoituna takaisin kauppaan, josta se toimitetaan eteenpäin. Kyllä tuli hyvä mieli!


Tästä kokemuksesta rikastuneena voin vain suositella tätä kaikille! Itsekään en ole yhtään rikas, täysin päinvastoin, mutta kun ajattelin, että se 10-20€ uppoaa helposti mihin vain turhaan niin tuntui paremmalta laittaa se tähän tarkoitukseen. Vielä ehtii hakemaan lappusen kuusesta ja toimittamaan lahjan jollekin, joka sitä oikeasti osaa arvostaa!

Ps. Taidankin jo nyt alkaa kutomaan villasukkia, jotta ehdin saamaan edes yhden valmiiksi ja voin antaa ensi vuonnakin joululahjan (mieluummin vain itse tehdyn), ehkä jopa useamman vähävaraiseen perheeseen. Tossa viikko sitten kudoin elämäni ensimmäiset villasukat ihanan ystävän opastuksella, joten puikot heilumaan! Seuraavaksi onkin tulossa postausta tästä mun kutomis "harrastuksesta". :D

<3 Krisu

perjantai 4. joulukuuta 2015

Joulutunnelmaa remontin keskellä

Aluksi ajattelin että huvittaako tuota ollenkaa laittaa joulua tänne remontin keskelle, etenkin kun ollaan joulu pois täältä. Oon mä kuitenkin niin jouluihminen ja tykkään perinteistä, että ei sitä ois päässy ollenkaa jouluisiin tunnelmiin, jos koti ei ois ollenkaan näyttäny joululta. Nyt on ihana odotella sitä itse joulua kun voi fiilistellä kynttilöiden valossa, kuunella joululauluja ja taitaa täällä hiukan tuo meidän joulukuusikin tuoksua, ainakin kun oikein läheltä nuuskasee.


Tässäpä tämä meidän joulukuusi.. ei ole koolla pilattu, mutta tänä jouluna meille kun ei mahdu sisälle isompaa niin tämä on oikein sopiva ja tän voi hyvillä mielin tuoda jo näin aikasin! :)

Tämä joulukuusen koriste on tähän kuuseen vähän liian iso. Tein pallon pikkujouluissa.. styrokspalloon tökin valkosta huopaa ja sitten vaan naru kiinni pienillä nastoilla. Helppoa ja hauskaa vaikka lastenkin kans plus että näistä tulee oikeesti nättejä! Pitäskin ostaa tuota huopaa ja noita palloja itelleki..

Tässä kuvassa olevan origamin taittelin samaisissa pikkujouluissa. Minusta tosi hauska idea askarrella pikkujouluissa kuusenkoristeita! Tää oli mun ensimmäinen origami ja voin todeta, että pari kertaa piti kysyä origamien harrastajalta apua. Ei siis ihan yksinkertaista, mutta hyvää aivojumppaa ja sen verran hauskaa, että olen ajatellut kotonakin tehdä.. (kunhan vain sais aikaseks hankkia tarvikkeet ;))

Meidän "joulupiparit". Itse en pahemmin välitä pipareista, joten tein mieluummin suklaahippukeksejä. (Piparitaikina on kyllä hyvää, joten saatetaan me pikkumurun kans vähän pipareitakin leipasta perinteen vuoksi!) Nämä keksit ne vaan on suoraan mun näkökentässä aina kun teen nälissäni ruokaa ja käännyn vähän vasemmalle.. Saa nähdä kuinka kauan purkki on täys. ;)

Niin, miten se "paha päivä sit milloinkin määritellään.."

Ja tietenkin klementiinit ja suomalaiset kirpeät omenat kuuluvat jouluun! Ne on niin hyviä, etenkin jouluaattona kun on tullut syötyä vähän liian monta suklaata.

Lopuksi vielä kuva kokonaisuudesta. Mä kyllä tykkään todella paljon tästä meidän puuhellasta. Se tulee jäämään tähän vaikka muuten koko keittiö menisikin uusiksi! Tällä hetkellä se on keittiössä ainut paikka, minne on mahtunut laittamaan jotain jouluista.. Eikä pikkumurukaan pääse kiipeemään sinne ihan hetkessä.

Tässä kynttilöiden valossa luulisi nauttivan ihan tavallisista joulukuun illoista, kunnes taas vasaran pauke kantautuu korviin ja palaa todellisuuteen. Tässä me nyt eletään pienissä neliöissä ja joka nurkka täynnä tavaraa. No, onneks sitä välillä voi silti vain nauttia! :)

<3 Krisu