Suomalaisten asenne lapsiin ihmetyttää

Viime viikolla olin pikkumurun ja ystäväni kanssa Ikeassa. Pikkumuru alkoi jo olla aika väsynyt siihen tavaroiden paljouteen ja joka kohdassa pysähtelyyn. Päiväunetkin oli keskeytyneet eikä kummitädin tekemä tomaattilinssikeitto ennen reissua maistunut aivan toivotulla tavalla. (Itse kyllä yllätyin kuinka hyvää tomaattilinssikeitto oli! Vaikka alkuun olinkin vähän epäileväinen niiden linssien suhteen..) Kaikesta huolimatta pikkumuru oli oikein reipas, mutta ei oikein viihtynyt enää ostoskärryissä. Hän ei kyllä viihdy siellä silloinkaan, vaikka olisi kuinka hyvin syönyt ja nukkunut, koska on hyvinkin energinen ja menevä puoltoistavuotias. Välillä työnsimme vuoron perään ystäväni kanssa kärryjä, joissa pikkumuru nousi seisomaan ja laitettiin takas istumaan ja nousi jälleen seisomaan. Lisäksi kannoimme sitä kymmen kiloista hieman vastahakoista pötkylää pitkin kauppaa ja viihdytimme, jotta vuorollaan aina saimme katsella kaikkea tarvitsemaamme. Lopulta päästin tämän energiapakkauksen irti ja annoin hänen vähän kävellä itse, omilla pienillä jaloillaan ja minä tietenkin tiukasti perässä. Se ei kuitenkaan ollut kaikkien kaupassa olijoiden mieleen.

Kävihän siinä tietenkin niin, että tämä meidän poikakulta ehti salaman nopeasti harhauttaa äidin kannoiltaan ja mennä juttelee hänen mielestään vauvalle, siis suunnilleen samanikäiselle tytölle. Siinä oli vain yksi mutta, sillä tämä tyttö nukkui niissä matkarattaissaan ja kun pikkumuru nätisti kosketti tämän tytön kättä, raotti tyttö silmiään ja katseli hiljaa meidän pikku vintiötä. Tämän tytön isähän tästä tempauksesta ei tietenkään tykännyt vaan hieman liioitellen lähti punasena puhisten, silmät pullistuneena ja rattaiden renkaat vingahtaen paikalta. Itse nappasin poikani hieman häpeissäni ja istutin äkkiä kärryihin, joissa hän ei tietenkään halunnut istua.

Jälkikäteen aloin miettimään, että tätähän tämä vähän tahtoo olla suomessa. Lapsiin suhtaudutaan paikassa kuin paikassa äkäisesti ja ne ovat aina häiriköitä leikkeineen, itkuineen tai nauruineen. Ymmärrän kyllä aikuisena ihmisenä, että tätä pienen tytön isää varmasti mahto harmittaa, jos hän vaikka oli juuri saanut lapsensa nukkumaan. Enkä tietenkään olisi päästänyt poikaani koskettamaan tyttöä jos olisin ehtinyt sen estämään. Mutta minun syynihän se oli kun päästin poikani kävelemään.

Leikitäänpäs kuitenkin sellaista ajatusleikkiä, että en olisi päästänyt poikaani kävelemään vaan olisin tiukasti istuttanut häntä ostoskärryissä ja vaikka sitonut vyöllä siihen, että olisi pysynyt paikallaan. Arvatkaas vaan olisiko siitä vasta melu syntynyt. Olisihan siitä ja varmasti semmoinen melu, että tämä pieni tyttö ei olisi enää vain avannut silmiään ja istunut hiljaa vaan hänkin olisi itkenyt niin, että hänen isänsä olisi tarvinnut korvatulpat. Niin ja kaikki muutkin kaupassa olijat. Ja taas olisi paettu paikalta, ehkä vieläkin vikkelämmin, jopa matkarattaiden renkaat savuten. 

Tässä kirjoituksessa nyt todellakin yleistetään, enkä oikeasti ole sitä mieltä, että kaikki suomalaiset tai espanjalaiset käyttäytyvät näin, mutta kerronkin yleisesti ottaen sen, mitä olen havainnut. Tämä ei siis ole mielestäni mitään harvinaista suhtautumista lapsiin tässä rakkaassa suomen maassa. 

Tavallisessa ruokakaupassa on välttämätöntä käydä, toisin kuin Ikeassa. (Jos joku nyt ajattelee, että miksi menit sinne Ikeaan lapsen kanssa!) Enkä itse ainakaan saa aina lapsenvahtia siksi ajaksi, että käyn ruokakaupassa. Oikeastaan käyn aina pikkumurun kanssa ruokakaupassa ja miksikäs ei? Toisinaan sielläkin tulee vastaan niitä tilanteita, että poikani kiljuu joko ilosta tai surusta. Sillä ei ole väliä, onko kiljunta oman äänen testailua ja ihailua vai raivokkaampaa nälkäistä huutoa, siihen silti suhtaudutaan yhtä nyrpeästi. Aletaan vilkuilla, ensin vaivihkaa ja sitten jo suoraan viestien, että etkö saa sitä lastasi hiljaiseksi. Jotkut jopa ääneen mutisevat ärsyttävistä pikkukakaroista! Ovatkohan nämä mutisijat ja puhisijat koskaan tulleet ajatelleeksi, että itse ovat joskus olleet aivan yhtä ärsyttäviä kakaroita ja että jotkut näistä ärsyttävistä pikkukakaroista hoitaa joskus heidän haavojaan sairaalassa ja pyyhkii heidän pyllyjään vanhainkodissa. 

Onhan se toki niin, että itsekin, silloin harvoin kun pääsen ruokakauppaan yksikseni, on ihana vaan kaikessa hiljaisuudessa keräillä ostoksia koriin. Ja toki se särähtää korvaan kun joku vieras lapsi rikkoo hiljaisuuden ja kiljahtaa vieressä. Kyllä se vain on niin, että muiden kuin omien lapsien kiljaisut ja huudot häiritsevät itseä enemmän. Mutta asiaan voi silti suhtautua hieman paremmin kuin suomalaiset jurot ihmiset tekevät. 

Tämä teksti uhkaa venyä jo hyvin pitkäksi, mutta yritän tähän loppuun vielä tiivistää sanottavani. Olen reissannut ulkomailla jonkin verran ja tämä lapsiin suhtautuminen pistää eniten silmään kun vertaa lähes mitä vain maata suomeen. Saksassa ollessani olin junassa seurueessa, johon kuului 3-vuotiaat kaksostytöt. Heille se junamatka alkoi jo tuottaa välillä tuskia, joten riitaa syntyi samasta kirjasta ja milloin mistäkin. Samassa vaunussa ollut vanha rouva siinä alkoi juttelemaan heille kaikenlaista ja nopeasti unohtui riidat kun he keskittyivät kuuntelemaan rouvan juttuja. Samoin kun olimme Ikeassa, oli siellä luultavasti espanjalainen perhe, jotka kaikki, teinistä vaariin, hymyilivät meidän pikkumurulle, vaikka hän uhkaavasti väänsi suutansa väärinpäin ja juoksi heidän kärryjensä eteen. 

Lapset ovat lapsia! Ei meidän puoltoistavuotias ymmärrä kun hänelle sanotaan, että KOHTA saat sen banaanin kunhan ollaan käyty ensin kassalla, vaan hän haluaa sen tietenkin heti! Eikä hän muista kieltoja kuin sen hetken. Tottahan toki lapsilla on oltava tietyt rajat kaikkialla, mutta kyllä olen sitä mieltä, että Suomessa pienten lasten pitäisi saada ihmisten ilmoilla enemmän liikkumatilaa. Pienet lapset vasta tutustuvat innolla uusiin ympäristöihin ja harjoittelevat sitä kaupassa käyttäytymistä. Ei pieniltä lapsilta voi olettaa samaa kuin aikuisilta. Eihän auton korjaajaltakaan odoteta ammattitaitoa sairaan ihmisen hoitamisessa ilman harjoittelua. 

Kiitos ja kumarrus jos jaksoit lukea loppuun asti! :)

<3 Krisu

Ps. Löytyy Suomestakin monia ihania mummeleita, jotka tulevat juttelemaan pikkulapsille ja teinejä, jotka hymyilevät varovasti söpöille vauvoille. Niistä täytyykin varmaan kirjoittaa joskus toisten! :)

Adventtikynttilät

Satohan se tänne meillekin ensilumi.. Tai voiko tuota valkoista kuuraa nyt oikein ensilumeksi kutsua, mutta on se sentään koko päivän pysynyt maassa. Eipä se haittaa, vaikka se ei maata peitä, kyllä se kaunistaa kuitenkin! Ja joulufiilistä tuo heti roppa kaupalla! :)

Viikolla jo alottelin näitten adventtikynttilöiden tekoa, mutta tänään vasta sain päätökseen tämän työn. Nämä oli kyllä nopea ja kiva tehdä. Pikkumurustakin oli mukava tyhjentää kanelitankopussit pöydälle ja ojentaa niitä sitten yksi kerrallaan äitille. Viikon päästä saadaan sytyttää ensimmäinen kynttilä ja ihailla pikkumurun kanssa yhdessä tehdyn työn tulosta. 

Näiden kynttilöiden tekoon tarvii siis valkosia (tai itse ostin luonnonvalkosia) "pölkkykynttilöitä", kanelitankoja (löysin isoja pusseja tarjouksesta K-Citymarketista), juuttinarua (löysin Tigerista ruskeaa ja punaista), kuminauhaa (itse käytin valkoista ompelukuminauhaa, jonka ostin K-Citymarketista) ja jotkut kartonki- tai pahvinpalaset jos haluaa tehdä adventtikynttilöitä. Lisäksi itse kävin kaivelemassa meidän vanhasta navetasta noita edellisen asukkaan vanhoja lautasia, jotka päätyivät kynttilän aluslautasiksi. Tuossa kynttilässä numero kaksi paistaa tuo kuminauha vähän sieltä täältä.. pitäis laittaa muutama lisäkierros juuttinarua niin peittyis sekin. 

Itse en aikaisemmin ollut kanelitankoja ostanut, joten niiden hinta kyllä yllätti minut täysin. Jos en olisi sattumalta löytänyt tarjouksesta isoja pusseja kanelitankoja, ei olisi tämmösiä kynttilöitä tullut väsättyä. Nämä ei siis ole mitään halpoja kynttilöitä tehdä, mutta itse kyllä tykkään ulkonäöstä.

Nyt on meilläkin otettu se ensimmäinen askel jouluvalmisteluihin. Jospa sitä seuraavaksi sais tuonne ulos vähän jouluvaloja laitettua. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! :)

<3 Krisu

Lattiarunkoja tekemässä

Nyt on minun oma pieni hetki aikaa istua rauhassa ja päivitellä tänne remppakuulumisia. Me käytiin tänään taas muskarissa ja se vie meidän pienen pojan energiat sen verran tehokkaasti, että nyt nukuttaa.

Remontti on edennyt siihen vaiheeseen, että aletaan saavuttaa se taso, mistä alunperin lähettiinkin. Eli lattiarunko alkaa olemaan kohta valmis ja kun sinne on tullut kaikki tarpeelliset sähköjohdot, selluvillat yms. niin päästään tekemään itse lattiaa. Onhan se aika mahtavaa, että tämän vuoden puolella päästään tuolla olohuoneen ja kirjastohuoneenkin puolella kävelemään ihan samassa tasossa kuin täällä muuallakin. Muutoin esimerkiksi seinän ja katon maalaus- ja korjaustyöt saattavat venähtää ensi vuoden puolelle.. Olin kyllä kuvitellut, että jouluksi tämä remppa on valmis, mutta nyt olen henkisesti valmistautunut siihen, että viimeistään kyllä ens vuoden alkupuolella. Minun syntymäpäivä helmikuun alussa vois olla hyvä deadline, muuta lahjaa en tarvis!

Kylläpä se näistä kuvista jotenkin paistaa, mikä ero on kun kirjastohuoneeseen (ylempi kuva) valettiin uusi betoni. No, mutta ennen lattiarunkojen tekoa piti ensin siivota koko tila tarkasti. Pikkumurukin keräsi ahkerasti nauloja setänsä kanssa.

Apua, nyt en muista oliko näillä lankuil joku erityinen nimike, mutta ne on kuitenkin kiinnitetty betoniin ja itse lattiarunko kiinnitettiin näihin. 

Kummankin huoneen betonin peitoksi kannettiin 5cm paksusti tämmöstä kevyttä, pallomaista soraa.. (en muista valitettavasti sitä oikeaa nimikettä).

Soran peitoksi taas tuli tämmöinen ohut, valkoinen harso.

Ja tässä tämän hetkinen työvaihe, joka alkaa olla jo aika hyvällä mallilla. Kuvissa on siis itse lattiarungot, jotka on kiinnitetty betonissa kiinni oleviin lankkuihin.

Palataan taas remonttiin kun lisää edistystä on tapahtunut! :)

<3 Krisu

Meidän syksy kuvina

Syksy alkaa olla jo lopuillaan sillä mun mielest marraskuus aletaan lähestyä talvea, vaikka eipä se tääl meil päin ainakaan yhtään siltä näytä. On kyllä ollu aivan mahtavat syysilmat, ei oo pahemmin satanu ja aurinkoo on riittäny! Ajattelinkin nyt tällä kertaa laittaa kuvina meidän kuulumisia.

(Jostain syystä kuvien laatu heikkeni kun lähetin kuvat miehen puhelimesta mulle..) Nyt kun taas aikataulut on hellittäny, on ehtinyt lenkkeileenkin ja nauttimaan syysilmoista! Meillä asustelee erityisen sosiaalinen kissa. Se lähtee aina meidän kans lenkille, pyytämättä! Mutta eipä se lähe omille teilleen vaan seuraa koko ajan mukana. Piti se kerran sitten ottaa rattaiden kyytiin kun ei uskaltanu antaa sen maantiellä itekseen kävellä. Siinä ne meidän lapset! ;)

Hiekkaleikkejä kivikasalla. Jospa sitä saatais tässä lähivuosien aikana tehtyä ihan oikeen hiekkalaatikonkin. Oishan se pikkumurun sitten vähän mukavampi leikkiä!

Kahden euron pikkunen lasten harava oli tän syksyn paras ostos! Saipa ite haravoida eikä ollu sellanen pieni ihminen koko ajan kinuumassa äitin haravaa itselleen. Ja kaiken lisäksi sain samalla ahkeran apulaisen haravointi puuhiin.

(Kuvan reunassa ei suinkaan ole mikään korkeasaaresta karanneen apinan varjo, vaan minun oma varjo vaikka kuinka yritin ottaa kuvan niin, että varjoa ei tule. Olkoon se kuitenkin siinä, sillä olen hyvin laiska muokkaamaan kuvia!) 

Kesällä kävin ostamassa pikkumurulle pyörän istuimen ja kypärän, joten nyt kelpaa polkea pitkin kyliä! Syksyn raikkaassakin ilmassa saa itelle kyllä hien pintaan kun polkee ylämäkeen tommonen 10 kilon jytky lisäpainona. ;)

Pikkumurun ensimmäinen päiväkotiaskartelu ja oikeastaan ensimmäinen askartelu ikinä. Suloinen omppu! <3

Näin tavallista arkea ja syksyä me ollaan vietetty, mutta ei kyllä ole valittamista! :)

<3 Krisu

Syyskekkerit halloween teemalla

En ole ikinä ennen juhlinut halloweenia mitenkään, koska se nyt vain ei kuulu suomalaisiin perinteisiin. Olimme kuitenkin ajatellut jo monena vuotena järjestää syyskekkerit, jotka vihdoinkin tänä vuonna saimme toteutettua! Kekkerit pidettiin 30.10 eli päivä ennen halloweenia, joten teemaksi valikoitui luonnollisesti halloween. En halunnut pitää halloween -teema kekkereitä oikeana halloween päivänä sillä itse haluan kuitenkin pitää halloweenin ja pyhäinmiestenpäivän erillään. Mielestäni pyhäinmiestenpäivänä kuuluu rauhoittua ja muistella kuolleita läheisiä. Monena vuonna olemme käyneet kävelemässä hautausmaalla, mutta tänä vuonna päivä meni sen verran autossa istuessa ja kyläillessä ihanilla ihmisillä, että emme ehtineet hautausmaalle.

Remontin takia järjestimme kekkerit meidän vanhan navetan päädyssä olevassa aitassa. Aitasta sai todella tunnelmallisen ja teemaan sopivan kynttilöillä ja muilla koristeilla. Sinä iltana/yönä oli pakkasta, joten tilkitsemättömässä aitassa meinas vähän tulla kylmä pienistä lämmittimistä huolimatta. Onneksi kaikki olivat pyynnöstäni varautuneet vilteillä, joten iltaa ei tarvinnut kesken kaiken kylmyyden takia keskeyttää. Paikalla meitä oli 12 aikuista (pikkumuru lähti untenmaille jo 8 aikoihin, joten saimme nauttia illasta kaikessa rauhassa kun itkuhälyttimestä ja muutamista tarkistuskäynneistä sisällä ei koitunut seuraamuksia. Onneksi pikkumuru on nukkunut yöt kiitettävästi siitä lähtien kun lopetin imettämisen). Tunnelmaa pienessä aitassa siis riitti!

Pahoittelut kuvien laadusta. Tuli otettua kuvia huonolla kännykällä tunnelmavalaistuksessa, joten sen mukaisia. Innostuin tekemään mustan ja oranssin pom pomin koristeeksi. Niiden tekeminen olikin yllättävän helppoa ja nopeaa!

Tässä muutamia kuvia valmisteluista. Pöydät rakennettiin autonrenkaista, pöytätasosta ja muista erikokoisista pöydistä. Epätasasen lattian takia täytyi laittaa kaikenlaisia kiiloja pöytien jalkojen alle. Tuoleina oli ulkorakennuksista löyteneitä kaikenlaisia tuoleja.. Pöytäliinoiksi laitoin toiseen päähän pöytää mustan ja toiseen päähän oranssin kankaan. 

Ensimmäinen kerrostäytekakkuni, jossa päällä hämähäkinseittikuvio. Vähän lähti pursotukset valumaan, mutta tällä kertaa se ei haitannut, kun sopi hyvin teemaan. Pöydillä koristeena oli mustia ja oransseja hämähäkkejä (löysin suht. ison pussillisen tigerista eurolla ja vasta kotona huomasin, että ne olikin sormuksia, mutta sopi ne silti oikein hyvin pöydälle koristeeksi).

Minä olen aina tykännyt juhlien järjestämisestä, ainakin niin kauan kunnes stressi on iskenyt. Pidän erittäin paljon leipomisesta, erityisesti tykkään haastaa itseäni ja kokeilla uutta ja erilaista. Teen hyvin harvoin samaa leipomusta kahta kertaa peräkkäin. Mies kerran jo toteskin, että kyllä mä itse leiposin ainakin sellasia, jotka on takuu varmasti hyviä! Niin.. ehkä sitä on tullu muutaman kerran vähän epäonnistuttua, joko leipomisvirheen tai huonon ohjeen takia, mutta hauskaa se silti on kokeilla aina vähän liian vaikeita ja erikoisia leipomuksia! ;) 

Tällä kertaa halusin kokeilla tehdä elämäni ensimmäisen kerros täytekakun. Ulkonäöstä ei ihan tullut sellaista kun olin ajatellut, mutta ei se musta ulkoisesti pilallekaan mennyt. Tein kakun gluteenittomana, koska yksi vieraista oli gluteeniton. Olen leiponut gluteenittomia ennenkin, sillä siskoni on gluteeniton, mutta enhän minä muistanut, että sitä kakkua ei tarvitse kostuttaa yhtä paljon kuin vehnäjauhoista tehtyä kakkua. No, se oli sitten lievästi sanottuna hyvin kostunutta kakkua! :D Täytteeksi halusin kokeilla sitruunakiisseliä ja mustikka-kerma-rahkasekoitusta. Ehkä sekin oli hieman erikoinen yhdistelmä, mutta eipä sitä yrittänyttä laiteta. Päällä on oranssiksi värjättyä sokerimassaa.

Kakun päällä olevan hämähäkinseitin tein 100% suklaan, hunajan ja salmiakkimixerin sekoituksesta. Sekoitus oli ainakin hyvin nopeasti jähmettyvää, piti olla nopea, jotta ehdin tekemään koristeen.

Koska ihanat ystävät toivat muuten tarjottavat halusin täytekakun lisäksi kokeilla yllätys yllätys ensimmäistä kertaa red velvet kuppikakkuja. Kuppikakut onnistuivat mielestäni hyvin ja maku oli kyllä positiivinen yllätys. En vain saanut itse muffinsseista kovin punaisia, liekö syynä ollut elintarvikevärin huono laatu.. En nimittäin jaksanut ostaa mitään uutta pastaväriä tms. kun kaapista löytyi tavallista punaista elintarvikeväriä.

Teemaan sopivalla tavalla koristeltu. Tein siis syötävää tekoverta tuorejuustokuorrutteen päälle.

Lisäksi kaiversin elämäni ensimmäisen kurpitsan. Kurpitsa toivotti ovella vieraat tervetulleeksi.

Sammutimme meidän pihalta kaikki ulkovalot, yhtä hämärää valoa lukuun ottamatta. Ja laitoimme omenapuuhun roikkumaan paljon talon edellisen asukkaan itse tekemiä kynttilälyhtyjä. Lisäksi pihalla oli paperilyhtyjä, kurpitsa ja iso lyhty kaivon päällä tunnelmaa luomassa. Harmittaa kun siinä tohinassa ei tullut otettua kuvaa omenapuusta. Se oli ihana näky! <3

Tämmöisiä syysjuhlia vietettiin meillä! Minkälaisia juhlia teillä lukijoilla on ollut?

<3 Krisu