Vauvakuumettako?

Terveiset täältä sängynpohjalta, jossa nyt vihdoinkin saan vähän levätä. Ensimmäistä kertaa äidiksi tulon jälkeen olen itse flunssaa pahemmin kipeenä ja olen kyllä saanut todeta, että ei se mitään herkkua ole olla kuumeessa ja angiinassa, etenkään jos on iki-ihana ja energinen pakkaus kotona touhuumassa (joka on myös flunssassa). Eipä sitä äiti voi pahemmin levätä kun täytyy ruokkia, vaihtaa vaippaa ja siivota jälkiä siihen asti kunnes isi tulee töistä illalla ja pelastaa päivän juuri viime hetkellä.

Täytyyki nyt sitten kertoa teillekin hyvät lukijat miten se kuume iski. Maanantaina voivottelin miehelle sitä kun on niin kauhee vauvakuume! ;) Tiistainahan se kuume heti sitten iski ja mies iloisesti kerto siskolleen, että vauvakuume sillä vaimolla on. No en mä ihan tämmöstä "vauva" kuumetta odottanut, mutta minkäs sille mahtaa kun näitä tauteja etenkin näin syksysin taas alkaa olee liikenteessä. Varoitan siis, että ei kannata potea vauvakuumetta, sillä se voi olla yllättävänkin ärhäkkä! ;)

Tässä parin kuukauden sisään on syntynyt lähipiiriin useita vauvoja, joten onkos se kovin ihme jos alkaa potemaan vauvakuumetta. Onhan ne vauvat vaan niin sulosia! Pikkumurun syntymän jälkeen tuntui, että minulle ei kyllä varmasti koskaan tule vauvakuumetta, mutta niin se vain iski kun siitäkin syntymästä ja syntymän jälkeisistä suhteellisen rankoista ajoista on selvitty ja asioista on pystynyt jälleen puhumaan. Vaikkakin kun alkaa ajattelemaan todellisuutta, niin se vauvakuume vähän helpottaa (mutta ei kuitenkaan kokonaan ;)), sillä kukapa nyt rehellisesti sanoen nauttii niistä yövalvomisista..

Voi, näistä kuvista on jo reilu vuosi.. <3

Ps. Tähän postaukseen sain inspiraation rakkaalta mieheltäni (hänen tietämättään kylläkin). Aikomukseni nimittäin ei ollut kirjoittaa mistään vauvakuumeesta, mutta hänen kommenttinsa oli jotenkin niin osuva tähän tilanteeseen, että oli pakko kirjoittaa vähän pilke silmäkulmassa.

<3 Krisu