Remontissa uusi vaihde päälle

Vähään aikaan en ole päivitellyt remonttikuulumisia, mutta miksi? Siksi kun siellä ei ole nyt tapahtunut oikein mitään. Nyt kuitenkin parina päivänä työmaalta on kuulunut jälleen iloista sahan laulantaa, vasaran pauketta ja viheltelyä ja sekös ilahduttaa minuakin! Lauantaina sähkömies toi vähän tarvikkeita, joten mies on saanut nyt aivan uuden vaihteen remontin suhteen päälle. Se on siis aika päivittää remonttikuulumisia! :)

Remontoiminen on pitkää pinnaa vaativaa hommaa ja lisäks sen pitkän pinnan päälle tarvii jatkojohdon, josta saadaan lisää kärsivällisyyttä kun asutaan itse remonttikohteessa ja mukana touhuumassa on pieni poika. Ja tiedättekös mitä? Mullahan sitä kärsivällisyyttä ei ole koskaan ollut, on näköjää kaikki menny naapuriin kun sitä ominaisuutta on jaettu. Joten välillä tämä tilanne on saanut lähes tulkoon silmäni pullistumaan päästä ja suustani on kuulunut omituista puhinaa. Sen verran olen kuitenkin oppinut tässä elämän varrella, että pinnaaki voi kasvattaa, joten ilmeisesti tämä on nyt juuri se kohta, kun harjoittelen kärsivällisyyttä!

Viimeiset kolme viikkoa on mennyt sen verran muissa kiireissä, että remontoimaan ei ole vain ehtinyt. Miehellä töitä riittää (en valita yhtään, sillä tilanne voisi olla toinenkin!) ja mä en oikein siellä voi yksin alkaa mitään tekemään, koska saattaisi käydä sellainen pieni moka, että kohta olisimme asunnottomia! ;) (Kyllä mä odotankin sitä vaihetta, kun kaikki lattiat yms. on valmiina ja mä saan siellä maalailla vaikka kukaan ei olisikaan vahtimassa!) Lisäksi oli semmoinen välivaihde, että vähän kaikilla tässä talossa oli motivaation puutetta vähän kaikkeen. Eipä se ole sitten kiva miehen yksin tuolla touhuta, kun musta ei oo apua pojan ollessa hereillä. Meillä nimittäin asuu semmoinen super suloinen ja super energinen pikkupoika, jota ei kyllä voi hetkeksikään jättää yksin, muulloin kuin syömään! (Syömisestä hän tykkää niin paljon, ettei yleensä touhua kovin paljon mitään ylimääräistä. Mitä nyt kaataa suoraan lautaselta ruokaa suuhun, mutta sehän onkin aika nopea ja luova tapa syödä. Enpäs itse ole moista keksinyt! ;))

Tähän asti tässä talossa on lähinnä päästy purkutöihin. Aina kun ollaan ajateltu, että tämä on nyt viimeinen, mitä puretaan ja sitten aletaan tekemään uutta niin kas onkin keksitty, että puretaanko vielä tämäki.. Parempihan se on tehdä kerralla kunnolla entä sitten vähän ajan päästä harmitella! Aikaisemmin postasinkin siitä, että kirjastohuoneeseen valettiin uusi betoni. Se on siis uutta ja nyt sekä kirjastohuoneen että olohuoneen puolella on seinät suoristettu ja alajuoksut (hieno termi, älkää huoliko, en minäkään ennen tiennyt mitä se tarkoitti!) vaihdettu uusiin. Lisäksi tänään kirjastohuoneen puolelle ilmaantui reikä ensimmäiselle pistorasialle. (+ onhan mies tehnyt siellä kaikenlaista enemmän huomaamatonta, mutta tärkeää, joten täytyyhän tässä olla tyytyväinen, että koko ajan jotain pientäkin tapahtuu)

"Suutarin lapsilla ei ole kenkiä" kuuluu sanonta vaan eipä ole rakennusinsinöörilläkään piirrustuksia tehtynä omaan taloprojektiin. Tai no, onhan nämä toki. Kunnia paikalla olohuoneen seinään piirrettynä. Mies piirsi minulle kuvaa mitä lattioiden alle tulee, mutta arvatkaas vaan muistanko enää, mitä nuo kaikki ihmeelliset merkit tarkoittaa?

Siinä näkyy ylemmässä kuvassa uutta alajuoksua, jos nyt olen ymmärtänyt tämän alajuoksun ihan oikein. Alemman kuvan seinä oli yksi niistä, joka piti suoristaa. Tämän vuoksi sinne piti rakennella erilaisista palikoista uutta tukea. Tämän seinän suoristaminen ei ilmeisesti ollut mikään helppo homma!

Täällä me tuon seinän takana asutaan!

Tähän kuvaan on hyvä päättää. Myötätuulia. Hymyhuulia. Löydettiin tuommonen erilaisilla kuvilla vuorattu ovi tuolta meidän ulkorakennuksesta, joten se oli omiaan peittämään keittiöön menevää aukkoa. Pelkkä muovi ei nimittäin riittänyt, koska pikkumuru meinasi mennä siitä yhtenään läpi. Tämä puoli ovesta näkyy remppapuolelle, joten hyvä tsemppaus siellä ainakin on! :)

Myötätuulia ja hymyhuulia teidänkin alkaneeseen viikkoon!

<3 Krisu