Terveellisempi kookossuklaa

Minua on jo pitkään kiehtonut kokeilla raakaleivonnaisia, mutta se on aina jäänyt tekemättä syystä tai toisesta. Yksi isoin syy kuitenkin on ollut se, että suurimpaan osaan raakaleivonnaisista on tullut erilaisia pähkinöitä ja koska minä olen pähkinöille allerginen, ei niitä ole tullut kokeiltua.  Oikeastaan olin törmännyt vain sellaisiin raakaleivonnaisiin, joissa on pähkinöitä ja niinpä olen ollut siinä luulossa, että kaikissa ohjeissa on pähkinää, enkä ole keksinyt millä sen voisi korvata.

Talvella löysin instagramin kautta herkullisen sivuston nimeltä Vanelja. Suosittelen ehdottomasti kurkkaamaan! Alkuun tyydyin ihastelemaan vain kuvia, mutta eilen oli kokeiltava minkälaisia herkkuja kookossuklaan ohjeella syntyy. Ja mielettömän hyviä herkkuja sillä ohjeella syntykin! Eikä omatuntoa haitannu vaikka heti kaksi maistoinkin, ;) Siis kaikki, jotka tykkäävät Bounty -patukoista tai kookoksesta, eikun vain leipomaan!

Kookossisus:

3 rkl soseutettua perunaa
3 rkl kotimaista luomuhunajaa
1 tl vaniljauutetta
2 dl kookoshiutaleita
2 rkl sulatettua kookosöljyä

Kaikki ainekset vain sekoitettiin keskenään, jonka jälkeen kookostangot laitettiin pakastimeen puoleksi tunniksi. Lopuksi kookostangot kuorrutettiin raakasuklaalla, jonka seoksen ohje löytyy myös Vaneljan sivulta.

Tällä kertaa itse jouduin tyytymään hieman sovellettuun ohjeeseen, koska pienestä kaupasta, mihin illalla kiireessä menin, ei tietenkään löytynyt kookosöljyä. Kookosöljyn tilalla käytin sitten kookosvoita. Myöskään raakasuklaan valmistukseen minulta ei löytynyt aineksia, jonka takia tyydyin kourrutamaan kookossuklaat erittäin tummalla suklaalla. Näistä seikoista johtuen minun kookossuklaani eivät loppujen lopuksi olleet niin terveellisiä kuin niiden olisi pitänyt olla. Ensi kerralla ehdottomasti kokeilen alusta loppuun ohjeen mukaisia kookossuklaita, joista varmasti tulee myös herkullisia!

Ps. Ostin tänään Brunbergin myymälästä Porvoosta 100 % suklaata. Seuraavaksi sitä siis kokeilemaan. (Niitä ei ainakaan tee mieli syödä kovin montaa kerralla.. ;))

<3 Krisu

Pieniä yksityiskohtia

Tänään ja eilen ollaan saatu iloita keväisen aurinkoisista päivistä! Monien harmaiden ja sateisten päivien jälkeen aurinkoiset ilmat on tuntunu aivan luxukselta. Luontokin on herännyt ja puhjennut kukkaan aivan toisella tavalla. Mikäs onkaan sen ihanempaa kuin juuri leikatun ruohon tuoksu ja lintujen laulu auringon painuessa unten maille? Nii`in, tässä minä istun, kuuntelen kuovin laulua ja annan sanojen soljua. Se on kevään paras aika taas käsillä ja siitä minä nautin!

Kesän lähestyessä mulle on taas alkanu sisustusintokin palailla. Nyt pitäs vaan päästä vähä shoppailee esimerkiksi kehyksiä, jotta saisin kehitteillä olevan taulukollaasin seinälle. Tällä hetkellä seinällä on mieheni lapsena kerhossa kipsiin (tms.) painama käden kuva, joka on näyttämässä kollaasin paikkaa. Käden kuva on vain niin pieni, että ovatpa meillä käyneet vieraat saattaneet hieman ihmetellä keskellä suurta seinää olevaa pientä käden kuvaa, mutta ehkäpä he jo ens kerralla näkevät valmiin kollaasin meillä käydessään. (Tai sitten eivät.. ;))

Taulukollaasista on luvassa oma juttunsa kunhan saan sen valmiiksi, mutta nyt laittelen kuvia pienistä yksityiskohdista sekä ulkoa että sisältä. Toivottavasti tunnelma välittyy teillekin sinne ruudun toiselle puolen!

Kauniisti kukkii kukat vaikka puutarhuri ei olekaan tehnyt niille mitään. ;) Jos joku tietää mitä kukkia nämä on, saa vinkata.

Toin Saksasta tuliaisena vanhoja kirjoja. Auki oleva kirja on peräisin 1800- ja 1900- lukujen vaihteesta, joten kieli ja tekstin ulkomuoto on sen mukaista. Tätä kirjaa tuskin tulee koskaan luettua, koska se on sen verran vaikeaselkoista mun saksankielelle, mutta hieno lisä tämä on meidän kirjahyllyyn.

Karttapallo kuuluu ehdottomasti mun sisustukseen, minä nimittäin rakastan karttoja! Reilu vuosi sitten sain tämän pallon synttärilahjaksi mieheltäni. En halunnut perinteistä sini-vihreetä palloa, koska se ei olisi ollut sisustuksellisesti meille sopiva. Tämä musta-hopea pallo löytyi Saaga sisustuskaupasta Raision Myllystä.

Näissä kahdessa viimeisimässä kuvassa esiintyvät lelut ovat mielestäni ihania myös sisustuksen kannalta. Ne ovat kestäviä, joten niillä saa leikkiä, mutta silloin kun niillä ei leikitä, haluan pitää ne ehdottomasti esillä. Etenkin sitten kun pikkumuru saa oman huoneen, nämä kaksi lelua löytävät sieltä kunniapaikat. ;)

Ihanaa viikonloppua!

<3 Krisu

Jääkiekkoa, ensiaskelia ja kana-caesar salaattia

Jääkiekon MM- kisat ovat jälleen käynnissä, eikä ne tämmöiseltä jääkiekko hullulta jää huomiotta. Melkeen tippa tuli linssiin kun eilisen vaiherikkaan ja tunnepitoisen pelin jälkeen soi Maamme -laulu. Lapsena seurasin ahkerasti SM-liigan pelejä, enää siihen ei ole aikaa eikä oikeastaan kiinnostustakaan. Ihan pikkutyttönä kuitenkin kannatin Kärppiä, jossa Pekka Rinne (näissäkin MM-kisoissa pelaava maalivahti) silloin pelasi. Oi niitä aikoja kun pikkutytön mielellä haaveilin, että Rinne edes kerran eksyisi meidän pihaan. Tai kun tein Rinteen kuvasta pinssin, koska hän oli niin ihana ja kannoin pinssiä mukana kaikkialla. Nostaahan tämmöset muistelmat vähintäänkin hymyn huulelle.. ;)

Näin jääkiekon ohessa meillä on iloittu siitä, että se kaikista pieninkin meistä on oppinut kävelemään! Pikkumuru aloitti viikko sitten maanantaina hoidossa, jossa hän oli isommista mallia ottaen alkanut lähes heti ottamaan ensiaskelia ja siitä se nopeasti lähti. Kotona kuitenkin taidosta viitteitä saatiin vasta viime viikon lopulla.. eihän sitä kaikkea tohdi heti kotona kertoa, mitä hoidossa on opittu! ;) Oi miten suloista on seurata pientä töpöttelyä ja pehmeitä kellahduksia. Saa itsekin vaihtaa vähän isomman vaihteen päälle pikkumurun seurassa. Ilmeisesti se ei kuitenkaan vielä kovin hyvin ole onnistunut, koska olen lähes joka kerta ollut armottomasti myöhässä pikkumurun tempuista. Onneksi tässäkin asiassa kehittyy sekä poika että äiti! ;)

Tänään ehdittiin tekemään oikein ruokaakin kun ei tullut peliä.. ;) Kaupassa aloin yhtäkkiä vesi kielellä haaveileen kana-caesar salaatista, joten ei se auttanut kun ostaa ainekset ja tekasta semmonen. Salaatti on täyttävä ja nopea vaihtoehto, joka sopii etenkin meille tähän elämäntilanteeseen. Yleensä kun kello on jo yli 6 kun olen takaisin kotona vaikka lähden töihin jo puol 7-puol 8 aikaan. Työharjoitteluni ehdoton miinus onkin se työmatka ja pääkaupunkiseudun liikenneruuhkat, mutta kun kaikkea ei aina voi valita.. No, joka tapauksessa itse tehty kana-caesar salaatti oli oikein maistuvaa, suosittelen! 

Salaatti siis sisälsi vuonankaalta, rucolaa, punamangoldia, punajuuren lehtiä, pinaattia, grana padano juustolastuja, kanafileitä ja felix caesar -kastiketta. Ensi kerralla vaihtaisin caesar -kastikkeen, johonkin toisen merkkiseen. Minun ja mieheni mielestä felix caesar -kastike oli liian väkevää, eikä antanut oikeutta muille raaka-aineille.

Nauttikaahan jännittävästä jääkiekosta ja ruuanlaitosta (tai ainakin syömisestä niin kuin minä teen! ;))

<3 Krisu

Mitä minä saan pukea lapseni päälle?

Lastenvaatteet. Onpa pinnallinen aihe, voisi joku ajatella ja niinhän se jossain määrin onkin. Niistä kuitenkin riittää äitien keskuudessa juteltavaa ja niistä löytyy mielipidettä suuntaan jos toiseenkin. Ja niinhän sen pitääkin olla! Olisihan tämä maailma aika tylsä jos kaikki olisivat aina vain samaa mieltä kaikesta..

Itse lukeudun niihin äiteihin, jotka haluavat pukea lapsensa kauniisti. Niin, mikä on sitten kaunista kenenkin mielestä. Sanottaisiinko siis näin, että haluan panostaa lastenvaatteissa laatuun ja siihen, että se on lapsen päällä mukava. Ja tottahan toki, vaatteen täytyy miellyttää minun silmääni! Miksi minä muuten siihen rahojani laittaisin?

No, miksi minä sitten lähdin kirjoittamaan näin pinnallisesta ja ehkä jopa kuluneestakin aiheesta? Siksi, koska olen joutunut jonkun kerran kokemaan lievää pahaa mieltä siitä, että minut on lokeroitu tietynlaiseksi ihmiseksi ja arvosteltu sen mukaan minkälaisia vaatteita lapseni käyttää.

Etenkin nuorena ensimmäisen lapsen äitinä, sitä pyrki aluksi mukautumaan mahdollisimman hyvin valtavirtaan, jotta ei erottuisi sillä, kuinka tiedon puutteessa ja epävarma sitä äitinä oli. Pitkään oli tarve selitellä, miksi minä jonkun asian teen näin tai miksi lapseni käyttää tietynlaisia vaatteita. Viimein kuitenkin ymmärsin, että ei se ole pääasia mitä muut ajattelevat, vaan se mitä minä ajattelen.

Minä tykkään monista merkkivaatteista. Etenkin lapsille on tehty jos minkälaista merkkivaatetta ja toinen toistaan ihanempia! Sitä paitsi lapsillehan on paljon helpompi shoppailla kuin itselle. Niille kun sattuu kaikki aina sopimaan, ei ole tissejä jonka takia kauluspaidan napit poksahtelee, eikä jenkkakahvoja, jotka pursuaa farkkujen vyötäisiltä, eikä myöskään muuten vain nuutunutta olemusta, jolloin mikään väri ei näytä hyvältä. Ainakin niinhän me naiset monesti kuvittelemme vaikka totuus olisikin aivan toinen. Oli niin tai näin, pidän silti enemmän yksi vuotiaalle shoppailusta, koska hän on vain tyytyväinen, että on vaatteet päällä. (Siis ainakin yleensä ;))

Merkkivaate ei kuitenkaan ole itseisarvo. Sekin on loppujen lopuksi vain vaate. Minä kyllä voin käyttää lapsellani minkä vain merkkisiä vaatteita, mutta mielelläni käytän sellaisia, joiden valmistuksessa on käytetty mahdollisimman vähän myrkkyjä eikä ole käytetty esimerkiksi lapsityövoimaa! Minä en ole millään muotoa rikas, päinvastoin. Mutta en minä myöskään käytä viimeisiä varojani poikani merkkivaatteisiin. Pyrin tekemään ale löytöjä ja ostamaan vain silloin kun siihen on varaa. Lisäksi jokainen äiti tekee valintansa, haluaako lapselleen määrää, laatua vai kenties molempia. Minä valitsin laadun ja se yhdistettynä opiskelijaan, tarkoittaa sitä, että poikani vaatelaatikko on pieni. Tästä syystä en voi ymmärtää supinaa siitä, että taas sen ja sen lapsella on niin ja niin kallis vaate tai tiesitkö, että se naapurin serkun lapsen rouva käytti kaikki ruokarahat siihen mini rodinin uusimpaan haalariin. Supisijalla kun ei ole yleensä jakaa ollenkaan totuudenmukaista tietoa.

Tulipas tässä nyt näin perjantai-illan kunniaksi kirjoitettua normaalia enemmän tekstiä. Toivottavasti jaksatte lukea ja antakaa toki palautetta sekä puolesta että vastaan! :)

Mukavaa viikonloppua ja äitienpäivää kaikille!

<3 Krisu

Pikkumurun 1v. synttärit

Nyt on vihdoinkin aikaa vähän huokaista ja kirjoitella blogiinkin (ainaki näin Suomi -Tanska pelin erätauolla ;)).

Meidän pikkumuru täytti huhtikuun loppupuolella 1 vuotta, mutta koska äiti oli Saksan reissulla niin synttäreitä juhlittiin sitten vappuna. (Tais mennä hyvä äiti -palkinto sivu suun, koska en ollu ainoan lapsen ensimmäisenä syntymäpäivänä paikalla! ;) no, onneks sitä hyvää äitiyttä ei pelkästään synttäreillä mitata). Juhlimassa oli mukana iso porukka.. oli mamma ja mummu, pappoja, tätejä ja enoja sekä tietysti kaikki kummitkin. Lisäksi saatiin sattumalta samaksi viikonlopuksi ihania vieraita Kokkolasta asti, joten menoa ja meininkiä riitti sekä ennen kaikkea meillä kaikilla oli niin mukavaa.. :)

Minusta on tosi mukavaa järjestää juhlia, etenkin lasten juhlia. Nyt ensimmäistä kertaa kun sain järjestää omalle pojalle syntymäpäiväjuhlat, halusin tietenkin valita teema -värit, jotka varmasti näkyvät kuvista ilman että tarvitsee erikseen luetella. Juhlia tulee järjestettyä sen verran harvoin, että kyllä niihin kerran vuodessa saa vähän panostaa.. vaikka lopulta aika loppu kesken näidenkin juhlien järjestelyssä eikä lopulliseen tavoitteeseen täysin päästy, mutta tämä olikin vasta ensimmäinen harjoituskerta! ;)

Edellisestä kuvasta näkyy myös meidän keittiön lamppu, jonka mieheni kävi kaivamassa autotallista. Näin vanhassa talossa ei ole pistorasioita kovinkaan monta, joten saa aina vähän mielikuvitusta ja jatkoroikkaa käyttää jos haluaa jonnekin valoa tai sähköä.. Itse asiassa tämän tyyppiset valaisimethan ovat sisustuslehdistä päätellen viimeisintä huutoa, joten olemme hyvin ajan tasalla! (Onneksi tämän talon perheen päällä ja varapäällä on yhtä outo sisustusmaku, joten tässä asiassa harvemmin tulee ristiriitaa. ;))

Kakusta en siinä hässäkässä saanut kovin ihmeellistä kuvaa. Pikkumuru oli onnessaan kun sai itse heilutella kakkulapiota, mutta lopulta isin piti vähän auttaa että saatiin pieni palanen lautaselle. Lisäksi vapun kunniaksi täytyi olla myös simaa ja munkkeja tarjolla joten munkkeja saikin leipoa hiki hatussa vappua edeltävänä päivänä.

Onnellinen pikkumuru potkutteli koko seuraavan päivän uudella mopolla, jossa on kultaiset vanteetkin. ;)

Huomenna sitten starttaa mun työharjoittelu. Huh, kun vähän meinaa pelottaa uus työpaikka, mutta varmasti tuun tykkäämään kunhan pääsee asettuu taloksi!

Reipasta alkavaa viikkoa kaikille! :)

<3 Krisu